Olet täällä

Kantaesitys
POSTHUMAN DAYS

Koreografia: Jenni-Elina von Bagh & esiintyjät
Esiintyjät: Jenna Broas, Karoliina Kauhanen, Anni Koskinen, Outi Markkula, Pinja Poropudas
Pukusuunnittelu: Ingvill Fossheim
Valosuunnittelu: Ina Niemelä
Näyttämövisualisti: Fabian Nyberg
Äänisuunnittelu: Tom Lönnqvist
Dramaturgi: Otto Sandqvist
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Jenni-Elina von Bagh
Kuva: Fabian Nyberg

Teosalustus 20.10. klo 18.15–18.45
Taiteilijatapaaminen 23.10. esityksen jälkeen

Liput: 27,50/20,50/16,50 €

ZODIAK STAGE

To 18.10. 19:00 Ensi-ilta
La 20.10. 19:00
Su 21.10. 15:00
Ti 23.10. 19:00
Ke 24.10. 14:00
Pe 26.10. 19:00
Su 28.10. 15:00

Jenni-Elina von Bagh: Posthuman days

Mitä on ihmisen jälkeinen ihminen? Mitä on ihmiskeskeisyydestä luopuminen? Maailma murtuu silmiemme edessä, mutta mikä on tämä vääjämätön muutoksen tila?

Koreografi Jenni-Elina von Baghin ja työryhmän teos Posthuman days on kunnianhimoinen ja mahdoton yritys kääntää ajankohtainen filosofinen käsite ’posthuman’ näyttämön kontekstiin.

Posthuman days tutkii kategorioiden – subjekti–objekti, luonto–kulttuuri, ihminen–ei-ihminen, elämä–kuolema – murtamisen kysymyksiä. Teos antautuu viiden nuoren naistanssijan voimin uudenlaisen subjektin synnylle kehollisena ja koreografisena kysymyksenä.

Posthuman days ei halua väittää tai representoida, vaan avata taiteellista alustaa toisin ajattelemiselle.  Esitys myöntää olevansa kömpelö ja tunteisiin vetoava, surumielinen ja samalla pinnallinen.

Esitys käyttää pohjamateriaalinaan ajankohtaista filosofista kirjoitusta; se on filosofisen diskurssin ja näyttämöllisen tapahtuman välinen käännösmomentti. Teos asettuu rinnan muun muassa Rosi Braidotin teoksen Posthuman (2013),sekä Donna Harawayn Cybor Manifesto (1984) kanssa. Teoksena Posthuman days on verkostollinen hybridi. Se todistaa käsitteen posthuman olevan jo täällä.

Viimeaikaisissa töissään von Baghia on kiinnostanut kysymys näyttämöllisestä dislokaation tilasta; esitys tapahtumana, joka ei asetu mihinkään tiedettyyn kategoriaan.

Von Baghin teoksissa keho, kieli ja näyttämölliset materiaalit luovat kompositonaalisia verkostoja, joissa mikään elementti ei ota toisesta ylivaltaa. Samalla von Bagh operoi erilaisten ilmaisullisten rekistereiden välisessä dynaamisessa virrassa, jossa koominen ja traaginen sekoittuvat radikaalilla ja hämmentävällä tavalla.