Olet täällä

Konsepti Erna Ómarsdóttir, Lieven Dousselaere
Musiikki ja esitys Lieven Dousselaere
Koreografia, teksti ja esitys Erna Ómarsdóttir
Valosuunnittelu Sylvain Rausa
Silmä ja korva Karen Maria Jónsdóttir, Benjamin Dousselaere
Tuotanto Esther Welger-Barboza

2.10.2008

Esitysarkisto 2008 Erna Ómarsdóttir: The Talking Tree

Eurooppalaisen nykytanssin seuratuimpiin tekijöihin kurottautunut, belgialaisen PARTS-koulun kasvatti ja Islannin omintakeisin tanssitaiteilija Erna Ómarsdóttir tuo Zodiakiin huippuvierailulle uusimman teoksensa The Talking Tree.The Talking Tree on vaikuttava esitys puhuvasta puusta, tarinankertojasta, joka laulaen ja tanssien kertoo outoja, myytinomaisia tarinoita rakkaudesta, vihasta, mustasukkaisuudesta, ahneudesta, vallasta ja kuolemasta. Erna Ómarsdóttirin ja belgialaisen muusikon Lieven Dousselaeren esittämä teos kantaesitettiin Festival Les Antipodesissa maaliskuussa 2008. Suomessa tämä huikea teos nähtiin heinäkuussa 2008 Täydenkuun tanssit -festivaalilla.       (Zodiakin kausiesitteessä mainittua Margret Sara Gudjonsdottirin teosta Dead Meat ei nähdä yhteisillassa Zodiakista riippumattomista syistä)   

"Islantilainen tanssija-koreografi Erna Omarsdottir ei jätä kylmäksi. Hänen esityksistään joko pitää tai ei pidä. Moni katsoja kuvaili tiistaina VPK-teatterissa esiintynyttä Omarsdottiria sanoilla koskettava, shokeeraava, hurja." (Anitta Oertel, Iisalmen Sanomat 24.7.2008)

"Soolotanssija on teoksen nimen mukaisesti ikivanha puhuva puu, joka on nähnyt kaiken – ja vähän liikaakin. Lennokkaita tarinoita hän kertookin esimerkiksi tytöstä, joka rakastuu kultakalaan, ja moniongelmaisesta miehestä, jonka monikäyttöinen penis ohjaa elämää yllättäviin suuntiin. On myös absurdi tarina sukasta, josta tulee konserttipianisti vakaan unelmaan uskomisen voimalla. Kertomuksilla tahtoo olla traagiset loppukäänteet; kyse kun on elämän kiertokulusta ja väistämättä myös kuolemasta... Performanssiesiintyjän raju fyysisyys tulee varsin lähelle katsojaa.. Huomaamatta tulee ajatelleeksi, että tässä sitä nähdään villiä islantilaista menoa, joka muistuttaa vaikkapa Reykjavíkin pitelemätöntä tuulipäivää." (Hannele Jyrkkä, Helsingin Sanomat 24.7.2008)