Olet täällä

Okulaari: Jumalattaret juhlivat nyt

 Katri Naukkarinen

Okulaarissa tanssikriitikko Niko Hallikainen kirjoittaa Zodiakin ensi-illoista.

Go Go Tanssiryhmä Kuumien Putkien Divine – New Age -musikaali on monipuolisen työryhmän moniviitteinen tanssiteos, jonka esiintyjät tervehtivät yleisöään ulkoavaruudellisina nymfeinä. He ovat tulleet adoptoimaan katsojat tältä järjettömältä maailmalta. Heidän olemuksistaan huokuvat erilaisten naiseuden kokemusten runsaat kerrostumat.

Divine on naisenergiaa, joka muistuttaa miten vaivaannuttava ja vanhanaikainen koko naisenergian käsite on – se samalla nauraa tälle naisenergialle että tekeytyy tosissaan täksi. Teos kyseenalaistaa naiseuden käsitettä, mutta siinä näkyy myös merkkejä myöntymisestä, lempeästä luovuttamisesta esimerkiksi äitiyden edessä. Se on itsetietoisen huumorin siunatussa tilassa.

Jumalattaruuden manifestissaan teos kuvaa maskuliinisuuden ja feminiinisyyden vastakkainasettelun historiaa. Meidän on aika hylätä maskuliinisuus ja sen tuottamat kipu, sota ja eristys. Meidän on antauduttava sisäiselle jumalattarellemme, jonka feminiinisyys vastaa kaikkea new agettain hyvää. Teos toistaa ulkoavaruudellisia näkyjä. Se toimii jäähyväisseremoniana tälle kulttuuriselle ilmakehälle, josta astumme uuteen vapaampaan avaruuteen.

Tanssijat tekevät näyttämöstä sarjan rytmillisiä peilikuvia. Näyttämö muuttuu toistuvasti visuaalisesti jakautuvaksi heijastukseksi. Nämä peilirakennelmat liikuttavat katsetta näyttämön värispiraalien sokkeloissa. Divinen näyttämö on taivaallinen hallusinaatio ja psykedeelinen hypnoosi. Sillä on aivan oma totuutensa; erotiikkaa tihkuva autuus, jonka se avaa häpeilemättä ja julistamatta.

Peilikuvillaan teos ottaa haltuun kulttuurimme binääriset kuvat kuten miehisen ja naisellisen vastakkainasettelun. Jakamalla näyttämön kahtia identtisten kaksoiskuvien muotoon työryhmä luo uuden maailman, jossa duaalisuus merkitsee kaltaisuutta eikä vastakkaisuutta tai vastakkainasettelua. Näyttämö jäljittelee näitä samoja arvoja ihmisen muodossa. Paljaat rinnat ja pakarat muodostuvat asetelmiksi, joiden sisällä hierarkioita ei ole.

Teos hengittää meditatiivisesti uskonnollista kuvastoa. Sen näyttämöllepano ja värien sointi tuottavat omaa eksotismiaan. Divine on okkultistinen meno. Tanssijoiden ruumiit heijastavat ikoneita ja tarot-kortteja. Ne ovat pakanallisten orgioiden hologrammeja. Kristian Palmun ilmiömäinen valosuunnittelu on happoinen mehujääallas, jossa muodot ja värit liukuvat sulavasti maailmanlopun DMT-näyiksi.

Viljami Lehtosen äänisuunnittelu on yllätyksellistä ja omituisen täydellistä. Se on pehmeää, lämpimän analogista kikattelua ja muistuttaa robottia, joka on oppinut rakastamaan. Näiden äänien keskeltä ja kohti ulkoavaruutta kurkottaa monipäisen naisen hahmo – vapaana juhlimaan omaa ruumistaan ja jokaista puolta itsessään. Hahmo riemuitsee koko viisautensa edestä myös puolia, joita sukupuolessa tai kulttuurissa on mahdoton muuttaa. Divine osaa elää nyt.

Niko Hallikainen

Kuvat: Katri Naukkarinen

 Katri Naukkarinen