Olet täällä

Haastattelu: Elina Pirinen

Zodiakin marraskuun ensi-ilta on koreografi Elina Pirisen odotettu uutuus, Brume de Mer. Kysyimme Elinalta teoksen taustoista.

1) Olet sanonut, että tämän teoksen myötä olet löytänyt uuden taiteellisen suunnan tai että tämä on teille uusi taiteellinen tuleminen. Osaatko kertoa tarkemmin mikä tässä prosessissa on ollut sinulle taiteilijana merkittävää?

Ajatellessani, havaitessani ja kokiessani ruumiillisuuden ja sen erilaisten syvempien intimiteettien mielekkyyttä tässä monin tavoin yksilöllisesti ja yhteisöllisesti kivuliaassa uudelleen järjestäytymisen ajassa, halusin ehdottomasti ja erittäin intohimoisesti luoda teoksen, jossa ruumis tulee ruumista ulos ja jakaa siten voimansa katsojille.

Kun ruumis tulee ruumiista ulos, sieltä tulee ulos ruumiillisia sisäisiä prosesseja kuten halut, obsessiot, nautinnot, regressiot, affektit, tabut, vietit, intimiteetit, yö- ja päiväunet, perversiot sekä ruumiin nesteet. Tällä tavoin se pyrkii murtautumaan ulos jonkin toisen, ns. ulkoruumiillisen asian instrumentiksi ryhtymisestä, ja on vaan "as such" – jollain hämmentävällä tavalla siten jopa itseään representoiva ja samalla kuitenkin ikonoglastisoiva. Se ruumiillis-mielellisen tilan totaliteetti, jossa teoksen tanssijat tanssivat, ja millä paineella urkusonaatti ja valotila väreineen pyrkii työntymään ihmisen pintakerrosten läpi, voi kokonaisvaltaisena tapahtumana yhdessä purkaa representaatiota tuntemattomampiin muotoihin nautittavaksi.

Brume de Mer anastaa tarkoituksellisesti täydellä vauhdilla katsojan intimiteetin tanssijan intiimin hurjuuden avulla. Tämä anastus voi mahdollistaa siirtymisen rationaalisesta järkeilystä kohti piilotajuisempia kerroksia, jos mukaan uskaltautuu. Tässä voimassa on sisäänkirjoitettu mahdollisuus emansipoitua yhdessä teoksen liikkeen kanssa.

Tämä ruumiista ulos tuleva ruumis ja siitä syntyvä liike ja näyttämö josta puhun, ei siis ole välttämättä moralistisesti kultivoitunut ja ajan hengen mukaisesti oikeamielinen, vaan tosiasiallisen ja fantasiallisen todellisuuden herkkä rakentaja ja rakennelma kulttuurisen ja sosiologisen prismamme läpi.

Yhteisöt muodostavat sekä primäärin että kulttuurisen intersubjektiivisen kudoksen. Sen intiimimpien rekistereiden avaaminen on minulla tekijänä empaattinen yritys katsoa kanssaolevia.

Toivon, että taiteeni pyrkii osumaan laajemmin lohdutuksen ajatukseen. Yritän lohduttaa itseäni ja toisia paljastamalla sisäisyyden rakenteita, analysoitavissa olevana ajatussisältönä toimivia fantasmoja, jotka ruumis muuttaa analysoitavasta mielestä koettavaksi ruumis-mieleksi, rinnakkain ja lomittain asettuviksi sijaiskehoiksi.

Taiteen tekeminen on yhä voimakkaammin minulle sisäisyyden kompositiointia ruumiillis-mielellis-äänellis-visuaaliseksi ulostulevaksi liikkeeksi. Sisäisyys, josta puhun ei ole vain minun sisäisyyteni vaan jaettu, käsitteenä kilvoittelun arvoinen ja tekemisen metodeja luova.

Koen poliittisena aktina sen, että intiimin, reflektiivisen ja vapaamielisen subjektin tuominen esiin on edelleen kriittinen feministinen projekti kanssamaailmassamme, jossa on etäännyttäviä piirteitä ruumiis-mielellisyydestämme kohti sovinistista järkeilyä. Eli taideteos on minulle jonkinlainen subjekti-aktivismin muoto, josta pyritään ammentamaan intohimoisesti ja tarkasti kommunikatiivista ainesta.

Koko työryhmämme oli sekä henkilökohtaisella että ryhmän tasolla valmis heittäytymään pitkäaikaiseen intuitiivisen, keskustelevan, feministisen, romanttisen ja renesanssillisen tekemisen piiriin, pois ennaltatietäjän roolista, mikä teki minut koreografina syvästi onnelliseksi. Sain tehdä taidetta aivan upeiden tekijöiden ja asenteiden kanssa.

 

2) Millä tavalla olette työskennelleet sisältä ulospäin, kaivanneet mielen kerrostumia?

Teoksen ruumiillisen maailman lähtökohtana on ollut oraalisuuden yhteys vulviseen paikkaan. Näiden välisyydestä syntyvä ruumiillis-mielellinen resonanssi on vietelty ajatukseen liikkeellisyydestä, jossa ei ole välitiloja.

Tämä ei-välitilaisuus muodostaa intohimoista ja obsessiivista subjektiivista tanssia vääjäämättömästi ja jylisten vyöryvän urkusonaatin kanssa. Teos toivottaa tervetulleeksi kunkin tanssijan henkilökohtaisen ruumiillisen 70 minuutin obsessiomatkan teosprosessissa syntyneiden turvallisten koreografisten ja dramaturgisten rajausten avulla.

Tämä viiden subjektin ruumis ja urun massa kiihotti meitä myös krjoittamaan ja säveltämään lyyrisiä laulullisia näkyjä luonnon luonnosta – ruumiin luonnon, urun luonnon, valon ja värien luonnon rinnalle. Tämä eri luontojen välinen rakastelu on Brume de Mer.

Elina Pirinen