Olet täällä

Raija Ojalan kiitospuhe 22.9.2018

Nyt matka on loppunut, yksi kierros
ja olen uudella matkalla, samat laukut

---

On matkoja, suuria matkoja
on sivureittejä, tilkkeitä
mutta suuri kierros on yksi
niin tekee planeettakin
yhden suuren kierroksen
ihmisten elämä on tähtitiedettä
me olemme universumin kappaleita
aina liikkeessä.
(Kirsti Simonsuuri: Junalaiturilla, kokoelmasta Euroopan ryöstö)

Samaistan mielessäni Zodiak-reissuni tähän Kirsti Simonsuuren runon metaforaan.

Enkä nyt suinkaan ajattele suurena kierroksena täällä viettämääni vuosimäärää, vaan sen kokemis- ja elämismaailman henkistä laajuutta, syvyyttä ja runsautta. Paljon olen täällä nähnyt, kokenut, nauttinut ja oppinut.

 

Uskokaa tai älkää, tullessani Zodiakiin en kuvitellut viipyväni täällä näin pitkään. Otin tehtäväni vastaan projektihommana. Ajattelin tulevani vain saattamaan käyntiin uuden tanssin keskuksen toiminnan – perintönäni alku-Zodiakin hieno dna ja arvopohja. Zodiak-pioneerit tietävät kyllä, miten paljon tuota perintöä olen arvostanut ja arvostan. Kiitos siitä! Uskoin todellakin työrupeamani kestävän sen saman Saturnuksen kierron neliöinnin, eli 7-8 vuotta, jonka olin ollut aiemmissa tehtävissäni Turun yliopistolla, Teatterikeskuksessa ja Teatteri-lehdessä. Tulikin sitten näin matkattua Saturnus-kierron 3 neliötä.

Mikään muu paikka ja tehtävä suomalaisessa taide-elämässä ei ole enempää kiinnostanut, siinä pääsyy.

Olen äärettömän kiitollinen tästä ainutlaatuisesta näköalapaikasta, joka minulle on suotu nykytanssin jännittävään, monipolviseen ja nopeaan taiteelliseen kehitykseen. Minulla on ollut mahdollisuus kulkea tuon kehityksen rinnalla itse asiassa jo ennen Zodiak-pestiäni – aina 80-luvun puolivälistä saakka.

Vakaa pyrkimykseni on ollut omien resurssieni ja kykyjeni mukaan luoda nykytanssille toimintaympäristöjä ja olosuhteita – yhdessä muiden kollegojen ja toimijoiden kanssa.

Vielä ei ole oikea aika syvemmin analysoida tuossa työssä onnistumisia ja epäonnistumisia eikä punnita sen aarteita. Siihen tarvitaan hetken hengähdystä ja henkistä etäisyyttä.

 

Sen kuitenkin näen jo nyt, että nykytaideorganisaatio on jatkuva, kehkeytyvä projekti ja prosessi. Sillä ei ole lopputulosta eikä täyttä valmiutta. Jostakin näkökulmasta se on aina epätäydellinen ja keskeneräinen suhteessa asetettuihin päämääriin ja tavoitteisiin. Se on kuin argonauttien Argo-laiva, jonka nämä rakensivat matkan aikana kokonaan uudelleen – nimen säilyessä silti samana.

Keskeneräisyyden tuoma jännite ja kollegiaalinen yritys purkaa ja poistaa tuota jännitettä toimintatapojen tarkistuksilla ja uudistuksilla on ollut minua motivoima voima. Zodiakilla on aina tahtonut ollut resurssejaan suurempi toiminnan eetos. Tästä syystä korjausliikkeitä ei ole voitu tehdä isosti, vaan pienin siirroin. On tehty se, mikä on mahdollista eikä sitä mitä ei ole viisasta tavoitella.

Keskusmaisen, osarahoitteisen toiminta-ajatuksensa vuoksi Zodiak on joutunut eräänlaiseen metsänhoitajan rooliin – metsänhoitajan joka ei halaa vain yhtä puuta, vaan pyrkii hoitamaan ja vaalimaan koko palstaa. Tältä osin yksittäisten taiteilijoiden Zodiakiin kohdistamat odotukset ja vaatimukset saattavat koitua tiukkojen resurssien ja henkilökunnan kapasiteetin näkökulmasta joskus ylivertaisiksi. Laitosolosuhteita Zodiak ei tarjoa kenellekään.

Viimeisen vuosikymmenen aikana tuo tanssimetsä on lisäksi laajentunut ja tihentynyt Helsingissä siinä määrin, ettei Zodiak ole voinut vastata sen huutoon samassa suhteessa kuin alkuaikoina. Tarvitaankin lisää joustavia tuotantorakenteita, jotta lukemattomien hetkellisten taideprojektien, liittoutumien ja leimahdusten taiteellinen potentiaali voisi toteutua täydemmin ja saada sen tarvitsemaa jatkuvuutta. Taiteellinen kehitys voi tapahtua vain kumulatiivisesti: tekemällä jo tehdyn päälle, luomalla jo luodun päälle.

 

Zodiak ei ole yhden ihmisen luomus – vaikka tämän päivän tilaisuudet saattavat saada muuta luulemaan.

Zodiak on ollut ja on lähtökohtaisesti ja fundamentaalisesti kollektiivinen akti. Zodiakin taiteellinen ja toiminnallinen identiteetti ja imago rakentuvat laajasta, moniäänisestä nykytanssin ja nykykoreografian taiteilijakunnasta, sitoutuneesta yleisöstä ja osallistuvasta yleisötyöyhteisöstä sekä heittäytyvästä ja alttiista henkilökunnasta.

Zodiakin sisällöntuotanto on aina parinsadan tanssi- ja esitystaiteilijan sekä visualistin taidenäkemysten, ilmaisupyrkimysten, luovuuksien, praktiikoiden ja lahjakkuuksien yhteissumma.

Olen todistanut noin 650 tanssiteoksen syntyä ja vierailua Zodiakissa. Ja vaikka teosnimet tahtovatkin jo unohtua, jokaisesta niistä on jäänyt jokin kehollinen, henkinen tai älyllinen aistimusjälki mieleen, tunnemuistiin tai verkkokalvolle.

-

Hyvät taiteilijat, teille kaikille halaus, suuri ja syvä!

Te maisemoitte Zodiakin ohjelmistosisällöt, niiden keholliset, ajallis-tilalliset ja visuaaliset näyttämöuniversumit ja todellisuudet aina uudelleen.

Antakaa palaa rohkeasti, ajatelkaa korkealla ja kovaa!

Etsikää jatkuvasti niitä ehtoja, olosuhteita, ympäristöjä ja kumppanuuksia, joiden parissa uutta luodaan ja tuotetaan.

Muka-ikuisen ja muka-universaalin uudelleen kierrättäminen ei ole nykytaiteen tehtäviä.

 

Kannan mielessäni ja suruissani jokaista laadukasta ja potentiaalista ryhmää, jonka olen nähnyt syntyvän ja kuolevan tai hiipuvan olosuhdefaktoihin. Kuten myös jokaista tuntemaani alalla väliin pudonnutta tai alalta poistunutta lahjakasta taiteilijaa.

Nykytanssi on raadollinen genre ja taidekenttä, ja vaatii jatkuvasti suuria henkilökohtaisia uhrauksia. Mutta onhan meillä sen merkityksen ymmärtäjiäkin; yhä laajeneva, nuori ja aidosti tästä lajista kiinnostunut yleisö. Kriittinen rakkaus ja kiinnostus itse lajiin on numeraalis-tilastollisia yleisölukuja tärkeämpää taiteelle.

Muusikko-näyttelijä Olavi Uusivirta totesi hiljan Arto Nybergin haastattelussa, että hänelle nimenomaan ”nykytanssi edustaa mielekkään elämän metaforaa”. Painakaamme tämä kaunis todistus kaikki sydämeemme tulevia epäilyksen hetkiä varten.

 

Vakinaisen henkilökunnan rekrytoinneissa Zodiakilla on ollut hyvä karma. Täällä on työskennellyt ja työskentelee tälläkin hetkellä taidetyöhön syvästi motivoitunut ja sitoutunut, moniarvoinen, oikeudenmukainen, osaava, heittäytyvä, sinnikäs ja palvelualtis toimistopiiri.

Työ Zodiakissa on energeettisesti kuluttavaa, koska toiminnalliset huiput seuraavat tiuhaan toisiaan ja säädetään laajaa, alati vaihtuvaa freelance-taiteilijajoukkoa useissa sykleissä, jotka kerrostuvat tämän päivän konkretiasta aina seuraavan parin vuoden suunnitelmiin ja aikatauluihin.

Rakkaat ihmiset, teitä kaikkia kiitän sydämestäni kanssatekemisestä, kanssaelämisestä, jakamisesta, jaksamisesta, sinnikkyydestä, anteliaisuudesta, aloitteellisuudesta, avoimuudesta ja ystävyydestä! Tämän päivän hienot, salaiset järjestelyt ovat jälleen esimerkki anteliaisuudestanne. Kiitos tästä päivästä!

Luonteeltani alati huolestuneena ja ryppyotsaisena henkilönä en ole ollut kyllin hyvä jakamaan kiitollisuuttani tarpeeksi usein. Saatikka osoittamaan sitä mielihyvää, jota olen tuntenut työskennellessämme rinnakkain jokaisen arjen, päivän, viikon, kuukauden, vuoden ja vuosien toistuvissa rutiineissa ja velvollisuuksissa sekä tietenkin myös esityksellisissä juhlahetkissä. Työ ja elämähän koostuvat toistuvista askareista ja suorituksista, ei sille mitään mahda.

Nauttikaa siis työstänne, kartuttakaa ja tartuttakaa sen tuomaa mielihyvää – ja ennen kaikkea pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

 

Kuluvan vuoden aikana taide- ja tanssiorganisaatioiden johtoportaat ovat entisestään miehistyneet, myös tanssin portaat.

Seuraajavalintaani en lue kuuluvaksi tuohon samaan ilmiöön, onhan Zodiakissa vallinnut aina vahva naisvetoisuus – ja minä tulin vieneeksi naisilta parikin vetovuoroa. Sori siitä.

Ari hyvä, kuten jo aiemmin sanottu, olen henkilökohtaisesti hyvin, hyvin onnellinen valinnastasi.

Luovun täältä luottavaisin ja optimistisin mielin.

Sinulla on vahva ja monitahoinen kompetenssi, kaikki tarvittavat kyvyt ja taidot sekä päivitetyt työkalut johtaa Zodiakin toiminta ja yhteisö seuraavalle kehitystasolle.

Haasteellinen tehtäväsi on asemoida Zodiak vahvasti ja näkyvästi nykytanssin pian muuttuvaan toimintaympäristöön sekä täällä Kaapelilla, koko Helsingissä että kansainvälisesti.

Alkaen ensi vuonna Zodiakin esitystoiminnan jakautumisesta kaupungin kahdelle laidalle ja yleisövirtojen ohjailusta.

Jatkuen Tanssin talon rakentamishaittojen eliminoimisen kautta talon haltuunottoon ja tulevaan käyttöön, toimijoiden keskinäiseen työnjakoon, brändäykseen ja yhteistoimintaan.

Toivotan onnea, voimia ja kaikkea parasta sinun suurelle kierroksellesi!

Minä en jää hönkimään historiallisena painolastina niskaasi, mutta annan sinulle kyllä tarvitessasi kaiken mahdollisen tuen ja avun.

 

Hallituksen entisille ja nykyisille jäsenille kiitos, että olette antaneet aikaanne ja asiantuntemustanne Zodiakin asioille, etenkin sen strategiselle kehittämistyölle!

Kiitos myös henkilökohtaisesta tuestanne ja luottamuksestanne!

Hallituksen kokoukset ovat olleet ilmapiiriltään enemmän iloisia ja rentoja vuoropuhelun ja jakamisen paikkoja kuin pakottamisen ja piiskaamisen kokouspöytiä. Olen viihtynyt niissä.

Taiteen sisällöistäkin on aina tarpeen porukalla keskustella, vaikkei se hallitustyön pääasia olekaan.

 

Kaapeli on ollut toinen kotini.

Se on ollut paitsi työhuone, myös olohuone ja rankkoina alkuvuosina joskus jopa makuuhuone. Kaupunkimaisemat Kaapelin ympäristöissä ovat rajusti muuttuneet, ja matka keskustasta Kaapelille lyhentynyt aikanani. Myös ns. Kaapeli-standardi on kehittynyt. Jalat ovat pysyneet kuvina töissä jo pidemmän aikaa.

Kaapelin ilmapirissä olen aina viihtynyt. Tämä on energisoiva ja inspiroiva työympäristö.

Ja jo nyt Kaapelista on kehkeytynyt todellinen tanssin talo monien toimijoiden muutettua tänne. Se on helpottanut yhteisten asioiden hoitoa merkittävästi.

Kaapelin aina palvelualtis ja rempseä henkilökunta ansaitsee syvän kiitokseni ja kunnioitukseni! Teistä on tullut hyviä kavereita.

Kai [Huotari], kiitokset luottamuksellisesta yhteistyöstä Kaapelin hallituksessa ja siitä omistautuvasta tavasta, jolla olet ottanut omaksesi Tanssin talon rakennuttajaroolin monien muiden kehittämistehtäviäsi ohessa!

 

Nykytanssin – ja yleisemminkin nykytaiteiden – toimintatodellisuudet ovat olleet marginaalissa korkeakulttuurisesti orientoituneen, yhtenäiskulttuurin vuosikymmeniin ja niiden laitoksiin leiriytyneen taidepolitiikkamme ja taidetukemme agendalla.

Täällä on koko joukko tanssin todellisia edistäjiä ja edunvalvontasissejä – aina yhteisistä 80-luvun verkostotoiminnan alkuhämäristä lähtien, jolloin mm. aloimme pyörittää Liikkeellä marraskuussa -festivaalia yhteisvoimin, vailla erillistä festivaaliorganisaatiota. Samoin kuin niistä monista toimikunnista, joissa olemme yrittäneet tanssin ja esittävän vapaan kentän asioita edistää parinkymmenen vuoden ajan.

Tanssin edunvalvontaan ei ole ollut tunkua, etenkin kun Tanssitaiteilijain liiton kulttuuripoliittinen merkitys on hirttäytynyt SAK-laiseen talutusnuoraan. Olen joutunut miettimään, että ehkä meidän muutamien jatkuvaan tanssin puutetietoisuus-jargoniin ollaan jo kyllästyttykin. Ehkä se kaipaisi rinnalleen uusia, tuoreita ja taiteellisestikin värittyneitä ääniä ja viestejä.

Kaikille siskoille suuri kiitos sinnikkyydestä! Paljon on yritetty, laskettu, istuttu, on kirjoitettu ja vakuutettu. Nyt näyttäisi olevan ilmassa heikkoja signaaleja siitä, että emme ole täysin epäonnistuneet näissä puuhissa. Että nykyisemmätkin taiteet ja niiden vapaat kentät olisivat saamassa asteittain kauan ajamiamme ongelmanratkaisuja ja taloudellista arvonlisäystä – ainakin TAIKE:n suunnalla.

 

Aivan erityinen kiitos, Marianna Kajantie, sinulle! Tuit monin tavoin uuden tanssin keskuksen läpimurtoa kaupungin kulttuuripolitiikassa ja tarjosit tiskisi alta myös konkreettista tukea – niin ensimmäisten esitystekniikkalaitteiden lainauksella kuin kaupungin työllistämien ekstratyöntekijöiden sijoituksella Zodiakiin. Ilman sinua starttivaiheemme olisi ollut vieläkin karumpi. Eihän tällaista viranomaistoimintaa voi enää esiintyä, vai voiko?

Saunaseuralaisille, eli ns. Turun mafialle kiitos suojaverkon tarjoamisesta! Ilman teitä olisin ollut turvattomampi ja yksinäisempi sekä työssäni että henkilökohtaisessa elämässäni.

Kollegat muualta Suomesta. Miten hienoa nähdä teitä täällä!

Aluekeskusväelle kiitos yhteisistä toimintavuosista ja kokoontumisista valtakunnallisen agendan äärellä. Me emme ole juuri antaneet Helsinki-maakunta-akseli-kaunalle sijaa. Kiitos vielä salaisesta puutarhasta keinuineen, joka maalaus tuottaa minulle suurta aisti-iloa kotonani.

Kaikille teille täällä olijoille kiitos, että tulitte potkimaan minut pois täältä. Olihan jo aikakin.

Kiitos sanoistanne, lahjoistanne ja matkakassasta, jonka varassa suuntaan vähin erin uusiin maisemiin – lepäämään, aistimaan ja löytämään.

 

Minulta on viime aikoina usein kysytty, miltä tuntuu lähteä ja mitä aion seuraavaksi.

Vastaus: Tuntuu vähän huolestuttavalta, hieman innostavalta ja jotenkin helpottavalta.

Ensinnäkin, en kuulu vanhenemisen glorifijoijiin. Minusta ei ole todellakaan kiva vanheta – olkoonkin se välttämätöntä.

Työorientoutuneena, perheettömänä sinkkuna huolestuttaa, miten valmistautua oman merkityksensä mitätöimiseen ja uhkaavaan ulkopuolisuuteen. Mistä ja miten löytää uusia, eläviä merkityksiä elämään? Kadottaako kaikki sosiaaliset suhteensa? Luopumisen kääntöpuolella on tietty melankolia, kun ei ole enää mitään menetettävää.

Toisaalta on syvä tietoisuus siitä, että on tehnyt tarpeeksi, yrittänyt tarpeeksi. Nyt saa riittää, nyt on oikeus ja kohtuus antaa aikaa itselle, todellisen itsen metsästykselle, omalle keholle ja toisenlaiselle aivotyölle. Tämän enempää ja tarkempaa en vielä tiedä seuraavasta – paitsi lisäksi sen, että tanssia ja taidetta en tule jättämään. Siirryn kiitollisena ja kiinnostuneena katsomoon.

Juodaan, jorataan ja juhlitaan tämä ilta nykytanssia, sen elämän mielekkyyttä, ihmisyyttä ja ihmisarvoa kantavaa olemistapaa!

Kiitos!!!

Raija Ojala
22.9.2018 Kaapelitehtaalla läksiäisjuhlissa

 Sanna Kangasluoma