Olet täällä

Haastattelu: Laura Pietiläinen, Paula Tuovinen & Michaela The Queen

 Noora Geagea
Kuva: Noora Geagea

Zodiakin syyskauden viimeisenä kantaesityksenä nähdään kierrätysteos Blondit. Sen taustalta löytyvät koreografit Laura Pietiläinen ja Paula Tuovinen, Tuovisen sooloteos Blondi vuodelta 2000, esiintyjät Michael – The Queen of Fucking Everything ja Joonas Lampi sekä Go Go Tanssiryhmä Kuumat Putket.

Kysyimme Lauralta, Paulalta ja Michaelalta miksi juuri tämä aihe ja tämä teos.

Paula, millaisia ajatuksia vanhaan teokseesi ja sen teemoihin palaaminen on herättänyt?

Paula: Olin tietysti otettu, että Kuumat Putket halusi tehdä Blondin monistettuna eli Blondit. Blondius on meemi ja se lienee syy aiheen kestävyyteen. Kuumat Putket on purkanut aiemminkin naiseuteen liitettyjä kliseitä ja ennakkoluuloja. Nyt teemme  purkutyötä  taas mutta uudella kokoonpanolla ja ajankohtaisella konseptilla.

Blondit on eräänlainen kierrätysteos. Käytämme miltei kaikkia alkuperäissoolon elementtejä jollakin tapaa, mutta silti kyseessä on uusi teos, jossa on myös uusia tasoja. Blondille tulee mieleen yhden roskisfirman mainos: Kierrätämme kaiken paitsi sukkahousujen reiät. Teokseen on ollut ihanaa  ja haastavaakin palata taas suoraan virkamiehen roolista.

Laura, miksi juuri bimbous kiinnosti sinua kaikista blondeihin kliseisesti liitetyistä piirteistä?

Laura: Mulla on ollut nuoruudessani trauma liittyen tyhmyyden pelkoon. Muutin Kemistä Helsinkiin ja vaihdoin voimisteluseuraani Kemin Innosta Elannon Iskuun. Oli vaikea mennä samanikäisten tyttöjen joukkoon, jossa kilpaillaan keskenään ja ollaan muutenkin auktoriteettisten mutta traumaattisten valmentajien alaisena. Uuteen tulokkaaseen suhtauduttiin kritisoiden ja vähän kuin uhkana, vaikka toisaalta oltiin myös kavereita.

Joka tapauksessa koin, että jos olen oma vapautunut ja hullutteleva itseni, se tulkitaan väärin ja mua pidetään tyhmänä. Sitten rupesin yrittämään olla kuin muut ja varomaan sanojani ja luonnollista olemistani, jähmetyin ja muutuin negatiiviseksi, huolestuneeksi ja pienensin itseäni ja koko ajan koin että olen vääränlainen, aina tyhmän leima otsassa ja kaikin puolin perimmältäni inhottava, tyhmä, huono, ruma...

Nuo ajatukset ovat olleet vaikea tunnistaa valheellisiksi omassa ajattelussa. On ollut aivan uutta ja herättävää ajatella, että oikeasti olenkin juuri sellainen kuin mun kuuluukin olla ja voin esimerkiksi tehdä taidetta juuri niin kuin haluan, olla niin pöljä ja hullu kuin haluan. Se tuntuu superinnostavalta, ihanalta ja oikealta asenteelta.

Ajattelen niin, että kaikilla asioilla elämässä on positiivinen ja negatiivinen varaus; voi esimerkiksi pelätä tyhmyyttä ja yrittää olla olematta tyhmä muiden silmissä tai yrittää olla koko ajan viisas tai fiksu. Tai sitten olla pelkäämättä tyhmyyttä ja huomata että se on vapauttavaa ja hauskaa olla vaikka tajuamatta jotain tai tajuta jotenkin toisin tai olla välittämättä mistään mielen järkevyydestä, mielellisyydestä tai ajatuksista ja mitäs sitten onkaan, yleensä huomaan että jotain laajempaa, tilaa, tietoisuus ja vaikka mitä tasoja, sfäärejä, ulottuvuuksia...

Michaela, mikä blondiudessa/bimboudessa on kaikkein voimaannuttavinta?

Michaela: Parasta mulle blondiudessa/bimboudessa on olla välittämättä korrektiudesta, järkevyydestä, pätemisestä, viisastelusta ja pitäis olla jotain-ajatuksista sekä niihin liittyvistä jähmettyneistä energioista. On mahtavaa olla hassu, pöljä, sekopää, out of space ja jotain määrittämätöntä toiseutta, mutta myös tosissaan, koskettunut sekä monia tasoja, vivahteita, tunteita, kokemuksia ja ulottuvuuksia, joita esityksessä tulee esiin ja olevaksi.

Blondius ja bimbous ovat meille lähtökohta ja lähde, mutta esityksen kuuluukin tuoda esiin monenlaisia energioita ja aspekteja elämästä, olemisesta, esiintymisestä, esityksen tekemisestä, katsomisesta jne, joita me tekijät manifestoimme tietoisesti tai tiedostamattamme, ja keskellä kuitenkin kaiken ihmeellistä ja suurta mysteeriä.

Blondit ensi-illassa Zodiak Stagella ke 5. joulukuuta. Esitykset jatkuvat 18.12. saakka.