Olet täällä

Aidatut unelmat 2017–2018

Aidatut unelmat oli Minun nimeni on -hankkeen yhteen kokoava loppuesitys. Esitysajatus syntyi Jenni Koistisen Kotimatkalla teoksen jälkeen. Olin tanssijana Jennin teoksessa, ja koin että liike ja esityksellisyys kaduilla ja ihmisten kotona, kokonaan pois teatterin tiloista toimi todella hyvin Minun nimeni on -projektissa Kannelmäen alueella. Myös osallistujilta ja katsojilta tuli toiveita tehdä pidempi esitys alueen puutarhoissa. Tein mm. tanssielokuvia Minun nimeni on -hankkeen puitteissa, ja halusin kokeilla kuinka käyttää eri kokoluokkia elävässä tilanteessa: todella isoja näyttämöitä / laajoja kuvia, mutta myös hyvin intiimejä tilanteita, joissa pääsee melkein esiintyjän iholle.

Esitykselle asetettiin kaksi tavoitetta:

1) tehdä korkeatasoinen esitys, joka kohtaa yleisönsä ja 2) luoda ryhmä, joka toimii aktiivisesti, itsenäisesti, mutta tehden yhteistyötä niin että ryhmässä on hyvä olla, ja että kaikki ryhmän jäsenet uskaltavat puhua ja tuoda oman äänensä kuuluville.

Aidatuissa Unelmissa toteutui Minun nimeni on -hankkeen tavoite siirtyä osallistujuudesta kohti omistajuutta; mukana olevat ei-ammattilaiset ottivat aikaisempaa enemmän teoksen harjoitus- ja esitysprosessin omaksensa, ja toimivat siinä vastuullisina ja omavaltaisina yksilöinä.

Esityksen harjoitukset aloitettiin vuoden 2017 alussa, ja pyrin ajoittaisiin tiiviisiin harjoitusjaksoihin, joilla ryhmädynamiikka saataisiin tiiviiksi. Esiintyjäryhmä koostui monista eri ihmisistä ja ryhmistä. Itse ohjasin kokonaisuuden lisäksi avoimen haun kautta tullutta n. 30 hengen ryhmää sekä kolmea ammattitanssijaa. Esityksen harjoitteluun kuului liikkumista ulko -ja sisätiloissa, tanssimista, laulamista, kirjoittamista sekä koreografian tekemistä.

Olin mukana harjoituksissa sekä tiiviissä yhteydessä muihin ryhmiin, joita olivat:

  • Riina Hannukselan vetämä Ihanat-ryhmä, joka koostui kehitysvammaisista nuorista
  • Jenni Koistisen vetämä Antinniityn lasten ryhmää, joka koostui Kannelmäen peruskoulun oppilaista
  • Mikko Perkolan ohjaama kuoro, jossa oli kuorolaisia mm. Kannelmäen kirkon kuorosta Kannelkelloista
  • Keravan tanssikoulun Tendency ryhmä, josta vastasi Taru Reijonen.

Esitys oli siis myös mielenkiintoinen yhteistyö eri ammattilaisten kesken.

 Jouni Ihalainen

Kuva: Jouni Ihalainen (2017)

Esitys koettiin kävellen oppaan johdattelemana pienryhmissä kuulokkeiden kanssa. Kävely kulki sekä urbaanien että luontoympäristön kautta, joiden varrella oli esityksen kohtauksia. Joskus esityksiä pysähdyttiin katsomaan, ajoittain niiden läpi kuljettiin. Esityksen alussa esiintyjät lomittuivat arkiseen liikkeeseen niin, että katsoja heräsi kokemaan kaikki näkemänsä asiat herkemmin osaksi esitystä. Esityksen edetessä rajat esiintyjän, esityksen ja kokijan välillä hämärtyivät.

Myös esityksen äänimaisema tuki tätä kokemusta. Katsojat kokivat esityksen kuulokkeiden kautta. Esityksessä kuultavat tekstit on koottu filosofisista kävelyteksteistä sekä esiintyjien ja muiden ihmisten puutarha- ja luontomuistoista. Mukana on myös musiikkia sekä todellisia, kyseessä olevan kävelypaikan nauhoitettuja ääniä, joiden nauhoituksessa käytettiin binauraalista tekniikkaa. Tämä tuo ääniharhoilla historian ja tulevaisuuden tunnun koettavaan nykyhetkeen: mitä paikka on ollut? Mitä se voi olla? Esityksen upeasta musiikista ja äänisuunnittelusta vastasivat Tuomas Norvio, Esa Mattila ja Mikko Perkola.

 Jouni Ihalainen

Kuva: Jouni Ihalainen (2017)

* * *

Aidatut unelmat -esitys on ennen kaikkea tinkimätön kokonaistaideteos, joka samaan aikaan tuo eri yhteisöjä ja ihmisiä yhteen työskentelemään keskenään. Teos käsittelee rajoja ja vastuuta. Rajoja ja vastuuta yhteisen tilan käytöstä, ympäristöstämme ja toisista ihmisistä. Mistä omat rajat ja vastuu alkavat ja mihin ne päättyvät? Teos kannustaa kaupunkilaisia näkemään, paitsi tutun ympäristön, myös taiteen uudella tavalla. Yli vuoden kestävä harjoitusprosessi oli vähintäänkin yhtä tärkeä kuin lopputulos, se mahdollisti uudenlaisen kaupunkilaisten osallistumisen ja keskinäisen yhteistyön.

Aidatut unelmat on vaellus monimuotoisuuden hyväksymiseksi. Minulle esityksen loppupuolella koettava metsä oli esityksessä se kaikkein mahtavin, pyhä paikka. Se on tila, jonka pitäisi levittäytyä kaikkialla, jossa kaikki on läsnä monimuotoisuudessaan.

Ennen kaikkea metsä on pyhättö, jossa ihminen ei riehu eikä revi. Metsä on paikka, jossa istutaan aivan hiljaa, kunnes kuuluu pienten jalkojen rapina. (P. Linkola)

 Matti Kilponen

Kuva: Matti Kilponen (2018)

Pienrymähaastatteluissa esityksen jälkeen osallistujat olivat kokeneet rohkeutta ja voimaantumista, tutustumista Kannelmäen ympäristöön uudenlaisesti, ryhmähengen positiivista vaikutusta sekä uudenlaista suhdetta luovuuteen ja nykytanssiin.

Julkisessa tilassa tapahtuva taideteko merkityksellistää taiteen tekemistä. Tämän prosessin myötä hetkellisyyden merkitys vahvistunut. Työskentely tapahtui lempeästi – ei negatiivista haltuunottoa. Lempeyden sai aikaan sen, että mukana oli ei-ammattilaisia. Myös tekemisen tapa.

Pääsi tekemään proggista, jossa oli todellinen päämäärä, joka avattiin ulos muille – myös niille, jotka eivät olleet ostaneet lippuja. Antoi uskoa siihen, että voin esiintyä ja jatkossa voi löytyä uusiakin proggiksia. Mahtavaa, että tällaista tehdään – antoi uskoa elämään. Minullekin löytyy paikka tehdä taidetta!

Oli hedelmällistä työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Vanhemmilta ihmisiltä sai elämänuskoa, ammattilaisilta oppia tiettyyn liikkeelliseen tekemiseen ja esiintymiseen. Minuakin kuunneltiin. Rajat katosi aika nopeasti!”

Katutilan omiminen itselleen takaisin – omien normien ja rajojen kohtaaminen ja rikkominen: uskallan tanssia kadulla. Kuka muka omistaa julkisen tilan!

Vuonna 2019 elokuussa Aidatut unelmat esitys toteutetaan Hyvinkäälle paikallisten yhteistyökumppanien kanssa yhteistyössä, joista pääjärjestäjänä on Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiö, Hyvinkään kaupunki ja Zodiak – Uuden tanssin keskus.

Sari Palmgren

Sari Palmgren on Zodiakin housekoreografi kaudella 2019–2021 (kevät)