Sydäntalven kolmipäiväisessä miniretriitissä tutkitaan muuntuvia tajunnantiloja, ajattelun muokkausta kehon kautta ja elinvoimaista yhdessäoloa mm. liikkeen, meditaation, kirjoittamisen, kysymyksenasettelun ja äänen kautta. Erityistä inspiraatiota haemme reivikulttuurista, marginaalisesta kehotiedosta ja psykoanalyyttisesta tajunnanvirrasta. Kurssi sopii sekä tanssi- ja esitystaiteen ammattilaisille että kenelle tahansa kiinnostuneelle.
“On monia tapoja olla viestinnässä, kieli ei ole ainoa.”
– Aérea Negrot (1980–2023)
houria / houru / hourula / hourailla
’puhua sekavia’, ’hullu’, ’mielisairaala’, ’puhua ajattelematta’, ’mielettömyys, loru; oikku’, ’rauhaton (lapsi)’
– Suomen etymologinen sanakirja
Kurssilla kokeillaan ja yhdistellään monenlaisia harjoituksia liikkeestä, kuuntelusta, hengityksestä, meditaatiosta, tarkkaavaisuudesta, kirjoittamisesta ja äänenkäytöstä kosketukseen. Tule toiveikkaana tai turhautuneena, väsyneenä tai kuplivana, levollisena tai lepoa etsivänä, kiinnostuneena keskellä talvea. Rakennamme yhdessä kolmipäiväisen reitin kohti ei-mitään-tiettyä – ja välillä jotain hyvin tiettyä kysymystä tutkien – kokeillen eri tapoja laajentaa ajattelumme rajoja kehollisten aktivointien avulla. Ideana on löytää tapoja yllättyä, pumpata elämäniloa, ja vaalia läsnäoloa joka ei perustu tuotteliaisuuteen, hiottuihin ajatuksiin tai aukottomaan ulosantiin.
Kaksi pääkanavaa, joista ammennamme ovat ekstaattiset perinteet ja psykoanalyysi. Yhteistä näille on se, että molemmissa kanavissa halutaan karistaa rationaalisen mielen yliotetta: psykoanalyysissa vapaasti virtaavan puheen kautta, ja ekstaattisissa perinteissä (kuten reivikulttuuri ja dynaaminen meditointi) toistoon perustuvan liikkeen kautta. Teemme harjoituksia yksin, pareissa ja ryhmänä.
Kurssilla työstetään “houruisuutta” tapana olla elossa elinvoimaisina. Kautta vuosituhansien ja kulttuurien, ihmiset ovat tiivistäneet yhteisöjään hurmiolla: rummutuspiireistä ja urheiluyleisöistä tanssirituaaleihin ja teknoklubeihin. Liikettä tai ääntä toistava yksilö sulautuu osaksi ryhmäänsä ja tuntee jotain suurempaa. Valtakoneistot ovat aina vahtineet haltioitumista sillä voimaantuminen on nähty uhkana. Horrossaarnaajalle nauretaan, noidat poltetaan, hullut lukitaan, reivit ratsataan, alkuperäiskansat tuhotaan, mustuus valkopestään, sateenkaarevuus poljetaan. Ja silti toisto jatkuu. Voimmeko valjastaa yöajattelua osaksi päivää? Millaista on tarkoituksellinen sekavuus? Jossain käyden, vakaasti maan pinnalle palaten.
Kurssilla pyritään tukemaan erilaisia saavutettavuustarpeita.
* * * * *
Simo Vassinen (FI/DE) on aiemmin tulevaisuudentutkijana toiminut tanssija, esitystaiteilija, kirjoittaja, kääntäjä ja Pantarei-kehonhoitaja. Hän asuu ja työskentelee Saksassa ja Suomessa. Hän on kiinnostunut rakentamaan arkisuutta ylittäviä yhtymäkohtia tanssin, esiintymisen, reivikulttuurin, psykoanalyysin, dynaamisen meditoinnin, mielenterveyden, kehonhoidon ja yhteiskunnallisten kysymysten välillä, maanalainen sateenkaarikulttuuri voimavaranaan. Simo on ohjannut työpajoja ja kehollisuusharjoituksia aktiivisesti Berliinissä (Social Pleasure Center / Fortuna, Stretch Festival) Helsingissä (Kiasma, UrbanApa, Untitled, Sweet Spot) ja muualla Pohjoismaissa (The Borderland, Goethe-Institut Tanska). Tanssijana ja koreografina hän on työskennellyt monissa Berliinin vapaan kentän tanssikeskuksissa (Sophiensaele, Uferstudios, Ballhaus Ost) sekä lukuisissa queer-, reivi- ja tanssimaailmojen yhtymäpisteissä. Hänen kehollinen työnsä paneutuu ennen kaikkea eri tietämysten yhdistämiseen, monikielisyyteen, improvisaatioon ja tapoihin puhkoa arkipäivää yhteisöllisen elinvoiman kautta.
Haastattelu Vassinen, Suomen Lontoon-instituutti:
https://www.fininst.uk/events/simo-vassinen-rave-kulttuuri-voi-toimia-
tulevaisuudentutkimuksen-tyokaluna/
