Zodiakin maaliskuun ensi-ilta on ohjaaja Esa Kirkkopellon uusi teos Saatana on kuollut. Kysyimme Esalta mitä ison väitteen takaa löytyy.
- miksi halusit tehdä tämän esityksen juuri Zodiakiin?
Esitys on menetelmällisesti tanssiteos, joka asettuu nykytanssin kenttään. Esityksessä esiintyvät tanssitaiteilijat ovat työskennelleet usein Zodiakissa. Zodiakin tila soveltuu esitykselle ihanteellisesti. Uskon esityksen kiinnostavan Zodiakin kantayleisöä, johon itsekin kuulun. Se tuo nykytanssin piiriin lähestymistapoja, jotka ovat peräisin esitystaiteen ja näyttelijäntaiteen puolelta.
Olen havainnut viime aikoina myös Zodiakin ohjelmistossa kiinnostusta teatterillisiin elementteihin ja ratkaisuihin. Uusi näyttämötaide, josta unelmoin, sijaitsee määrittelemättömällä alueella tanssin ja teatterin välillä.
- Saatana ja pahuus ovat tiukasti kiinni länsimaisissa narratiiveissa. Millä tavalla tällaisia teemoja on sinusta mahdollista lähestyä tanssin ja koreografin keinoin? Esityksessä ei kuitenkaan ole ilmeisesti tekstiä?
Esityksessä ei tosiaan juurikaan kommunikoida sanallisesti, sen sijaan siinä ollaan koko ajan tekemisissä affektiivisten, ruumiiseen sen ulkopuolelta vaikuttavien outojen voimien kanssa. Saatanan kuolema merkitsee muun muassa mainittujen narratiivien ja kaanonien pettämistä ja affektiivisen avaruuden hallitsematonta vapautumista. Tämän jokainen voi tuntea ja kokea tänä päivänä nahoissaan!
Koska vallitseva ongelmallinen tila on yhteinen, on ratkaisujenkin oltava yhteisiä. Koreografiset operaatiot, joita esiintyjämme suorittavat, muodostavat sarjan kollektiivisia ruumiillisia ratkaisuyrityksiä.
Aihepiiri näyttää olevan tällä hetkellä ilmassa: myös ainakin kaksi teosta äskeisellä Sivuaskel-festivaalilla leikkivät demonisilla motiiveilla. Näiden leikkien itsensä motiiveista olisi syytä keskustella. Itselleni Saatanan kuolema merkitsee demonisen eli ”faustisen” taiteilijakäsityksen hautaamista.
- esityksen ennakkoteksissä mainitaan ” näkymätön affektiivinen avaruus ja siitä heräävät mahdollisuudet”. Millaisista asioista ajattele tämän avaruuden erityisesti koostuvan tämän teoksen kontekstissa?
Tästä ajasta ei puutu vihamielisiä ja tuhoisia jännitteitä eikä niiden lietsojia. Osa niistä kohtaa yksilöitä, osa yhteisöjä, osa ihmiskuntaa kokonaisuudessaan. Esityksessä jännitteitä ei yksilöidä vaan ne kohdataan yhtaikaa kaikessa moninaisuudessaan ja koko volyymissään.
Pyrkimyksemme on tanssivien ruumiiden ja harppumusiikin avulla materialisoida näitä voimia, ja siten oppia selviämään, navigoimaan ja lopulta toimimaan luovasti tässä historiallisessa kaaoksen tilassa. Esiintyjien ruumiista ja akustisesta tilasta muodostuu näyttämö, jolle vahingolliset voimat houkutellaan ja jossa ne transformoidaan laadultaan sellaisiksi, että elämä ja leikki niiden kanssa käy uudelleen mahdolliseksi.