Onko tämä nyt sitä nykytanssia?
(Esipuhe Zodiakin syysesitteessä 2009)
Nykytanssi taiteenlajina on tänään hämmästyttävän monimuotoinen ja alati liikkeessä oleva ilmiö. Se ei piirrä mitään yhtä identiteettiä eikä tarkkoja rajoja, joista sen voisi tunnistaa itsekseen. Se syntyy yhä enemmän taiteidenvälisestä vuorovaikutuksesta, eri ilmaisukeinojen, muotojen ja materiaalien moninaisuudesta. Siksi nykytanssi kätkee sisäänsä monenlaista; koreografiaa, tanssia, liikettä, tilaa, aikaa, valoa, ääntä, teatteria, dramaturgiaa, tekstiä, puhetta, performanssia, installaatiota, luentoja, uutta mediaa… On aika päästää irti kategorisoivista ennakkoajatuksista siitä, mitä se on tai mitä sen pitäisi olla.
Nykytanssi on ihana, tuhansien eri mahdollisuuksien tapahtumakenttä, ideoiden ja uutta etsivän luovuuden hautomo ja laboratorio. Siksi ei voi aina etukäteen tietää, mitä tulee näkemään ja kokemaan. Mielestäni tässä piilee juuri nykytanssin rikkaus ja herkullisuus. Onneksi on Zodiak. Se tarjoaa odottamattomia ja stimuloivia kokemuksia, joissa nykypäivän tanssin ja liikkeen muodot etsivät ja hahmottavat jo huomisen uusia rakenteita ja haasteita.
Zodiak on nykytanssia värisevä sydän; meillä pääsee paitsi tanssin nykyvirtausten ja teosten äärelle, myös itse osallistumaan kursseille iästä, taidosta tai kunnosta riippumatta. Yleisötyössä ovat suuren suosion jo saavuttaneet mm. Tanssi kokemuksena kehossa ja mielessä -kurssit. Uskon, että ihminen tarvitsee liikettä, keho suorastaan janoaa sitä. Tanssi avaa sekä kehoa että mieltä, vapauttaa, luo tilaa uudelle, voimauttaa – ja tekee myös tanssitaidetta itselle tutummaksi, oman kokemuksen kautta. Juuri kunnioittava ja intiimi suhde yleisön ja tanssin välillä voi johtaa spontaaniin samastumiseen ja voimistaa siten nykytanssin vaikutusvoimaa.
Koin kevään 2009 yhdet mieleenpainuvimmista hetkistä Eeva Muilun esityksen Jossain on jotain jälkeisissä yleisökeskustelutilaisuuksissa. Teos oli syntynyt senioreiden tanssityöpajojen lopputuloksena. Yksi tanssijoista oli Irja-Leena Suhonen, jonka tytär Mervi Suhonen kiitti meitä seuraavin sanoin: “Kiitos esityksestä, kiitos liikkeestä - Zodiakista liike on siirtynyt koko suurperheemme voimavaraksi.” Tämä kommentti tuo kauniisti esille sen, kuinka tanssi on voimaannuttanut ensin yhtä henkilöä ja sitä kautta koko perhettä, kenties vähitellen koko sukua, yhteisöä, yhteiskuntaa… Tällaista yleisösuhdetta vaalimme.
Toisen vahvasti mieleeni painuneen ajatuksen lausahti valokuvataiteilija Elina Brotherus: “Mikään ei ole niin mielenkiintoista kuin saada katsoa toista ihmistä joka liikkuu.”
Näiden suositusten myötä toivotan tervetulleeksi Zodiakiin. Kokemaan, kuinka tanssi uudistaa, koskettaa, osallistaa ja värisyttää omalla rajattomuudellaan ja avaa alati mahdollisuuksien ihmeellisiä maailmoja.
Meillä saa sekä katsoa että tanssia!
Vera
Nevanlinna
Taiteellinen johtaja