Zodiakin syyskauden ensimmäinen ensi-ilta on Samuli Emeryn ja Sanni Kriikun Hyvää joulua Sanni ja Samuli! Kysyimme tekijäkaksikolta muutaman kysymyksen esityksen taustoista.
- muistatteko vielä mistä idea teokseen lähti alunperin liikkeelle?
Sanni:
Samuli oli jo aiemmin miettinyt itsekseen jotain juhlapyhää käsittelevää teosta. Meillä on sellanen harrastus, että lähetellään toisillemme toinen toistaan päättömämpiä kuvitteellisia tanssiteosten otsikoita. Tästä syntyi teoksen työnimi ”Joulun kellot helkkää”. Sitten päätimme kirjoittaa hakemuksen siitä Zodiakin tuotantohakuun.
Samuli:
Kouluaikoina joskus vuosia sitten unelmoin aktiivisesti erinäisistä teosideoista ja listasin niitä ylös valtavaan ideamuistioon. Jossain siellä kaikkien mahtipontisten ja mahdottomienkin ideoiden keskellä lukee jotain sekavaa jouluhahmoista seikkailemassa keskellä kuuminta kesää. Mua varmaan kiinnosti tässä nimenomaan se väärässä paikassa väärään aikaan oleminen ja sitkeästi juurtuneiden, vahvasti tiettyihin aikoihin sidoksissa olevien hahmojen paperinuken lailla irrottaminen tutusta kontekstistaan ja niiden sijoittamisesta aivan uuteen uskoon.
- miltä joulu nyt tuntuu, prosessin tässä vaiheessa?
Sanni:
Kyllähän se tuntuu hassulta ja hieman rasittavaltakin pyöriä tonttuvermeet päällä kesäkuumalla. Mutta en ole ainoa, joka metaforisesti sanottuna pyörii tonttuhattu päässä kesällä. Joulu on ympärivuotisesti toimiva tuotantokoneisto, koska tonttulakkeja ja jouluvaloja pitää tietysti valmistaa vuoden ympäri. mutta me halutaan pitää yllä sitä ajatusta, että se joulun taika ilmestyy yhtäkkiä loppuvuodesta keskuuteemme. Tämä on inhimillistä, mutta ei materiaalisesti totta.
Samuli:
Joulu tuntuu etäiseltä kummitukselta ja kummallisehkolta rituaalien joukkiolta. Samalla tietty rakkaalta ja henkilökohtaiselta, kun pääsee kaivelemaan omia joulumuistoja naftaliinista prosessin lomassa. Mut joku outouttamisen prosessi on selkeästi kantanut hedelmää, koska ei joulu ole koskaan ennen maistunut niin läpeensä päättömältä kuin juuri nyt.
- millaiset teemoja ovat teosprosessin aikana nousseet tärkeimmiksi? Aihe on kuitenkin valtava ja tuttuutensa takia vaikea.
Sanni:
Me ei yritetä ottaa joulua temaattisesti haltuun tai muotoilla siitä kokonaisuutena jotain uutta ehdotusta. Olemme ennemmin syöksyneet päätäpahkaa päin joulua sekoillen ja kokeillen. Se on meille tosi luontevaa!
Uskon että tutun aiheensa takia teos herättää sekä työryhmän jäsenissä että yleisössä erilaisia mielleyhtymiä ja ajatuskulkuja. Itselleni tärkeä ajatus on se, että joulunaika tuo näkyväksi yhteiskunnallisia ilmiöitä ja arvostuksia, joihin ei välttämättä kiinnitä niin paljon huomiota. Tällaisia ovat esimerkiksi suhde ostamiseen, perheeseen, perinteisiin, eläimiin ja uskoon. Joulu on suurta symbolien juhlaa. Tuntuu että ns. rationaalisuutta korostava ihmiskäsitys haluaa sivuuttaa sen, mikä merkitys erilaisilla merkeillä ja symboleilla on meille. Kun asiaa katsoo tarkemmin, niin usein juuri symbolien käyttö aiheuttaa suuria kiistoja ja kulttuurisotia. Ne ovat oikeasti meille ihmisille eri tavoin pyhiä ja ne herättävät valtavasti tunteita.
Mua ärsyttää aika paljon se kun taidetta pidetään ”turhana”, koska siinä voi tapahtua kaikkea outoa ja kummaa. Sitten kun katson tosi monia asioita mitä ihmiset tekevät, niin hyvin monissa asioissa ei ole yhtään mitään järkeä ja niillä on puhtaasti itseisarvo, joka merkitsee jotain sille ihmiselle. Esim. tatuoinnin ottaminen tai kukkien vieminen rakkaan haudalle. Tämän takia itse työskentelen taiteen ja absurditeettien kanssa, koska elämä on jo valmiiksi tosi absurdia ja se on minusta sympaattista, innostavaa ja hupaisaa.
Samuli:
Ollaan kosolti luovittu sen kanssa, että miten koreografisia ja dramaturgisia valintoja tehdään: nouseeko ne esiintyjän kehollisesta ymmärryksestä, ulkoisesta dramaturgisesta tajusta, yksilöiden intuitioiden välisistä kompromisseista, teoksen omaan logiikkaan luottamisen sisältä, yliluonnollisesta vai jostain ihan muualta.
Myös ollaan porauduttu tähän valmiiksi asti hiotusta esteettisestä maastosta ponnistamisen teemaan, kun joululla sattuu jo olemaan äänisuunnittelu, valosuunnittelu, lavastus ja puvustus omasta takaa. Miten lähteä liikkeelle ultimaattisesta runsaudesta ja oivaltavasti hyödyntää jo olemassa olevia tuttuja estetiikkoja ja esityksellisiä symboleja? Kiinnostavaa on ollut kysyä miten juuri tanssi ja koreografia asettuvat suhteeseen näihin joulun multimedioihin.
Hyvää joulua Sanni ja Samuli! Zodiak Stagella 21.8.–6.9.2025