Zodiakin kevään 2026 kausiohjelmiston käynnistää koreografi Janina Rajakankaan ja työryhmän teos Lattia on laavaa. Kysyimme Janinalta muutamia kysymyksiä tämän sekä lapsille että aikuisille tarkoitetun teoksen taustoista.
Lattia on laavaa -teoksen työryhmään kuuluu sekä aikuisia taiteen ammattilaisia että joukko alakouluikäisiä lapsia. Ihmisen vaikutusta maapalloon käsittelevä teos sai ensi-iltansa syksyllä 2025 Lauttasaaren ala-asteella.
- Keneltä ja missä vaiheessa ilmastonmuutokseen liittyvät teemat tulivat mukaan prosessiin? Nousiko lapsiesiintyjiltä jotain sellaista teokseen, mitä et ollut alunperin ajatellut käsitellä?
Tätä teosta on rakennettu tarkistaen jatkuvasti työryhmään kuuluvilta lapsilta, onko jokin kohtaus liian pelottava, synkkä tms. Myös dramaturgiaa on palloteltu yhdessä. Olen tarkistuttanut heillä teoksen ruumiillisen ja kuvallisen kerronnan ja he on sen hyväksyneet. Siis sen mitä esityksessä kuvatulle porukalle teoksen edetessä käy.
Lapset myös esittelivät teoksen teemoihin johtaneen katastrofileikin. Se on pohjana myrskykohtaukselle. En alun perin ajatellut tekeväni ekokriisistä koreografioita vaan lasten ja ammattitanssijoiden yhteisen rumpumusiikin ruumiillistamistanssit. Kuitenkin rumpujen soittoon tanssiessa pitkin Helsingin ala-asteita satojen lasten kanssa vakuutuin siitä, että voisimme tanssimalla purkaa pelkoja ja tehdä tanssiesityksen, jolla on myös yhteiskunnallinen sanoma. Ja me voisimme työryhmänä olla teosta tehdessä muidenkin tärkeiden asioiden äärellä kuin tanssin. Joten aloimme rumpujen paukkeen lisäksi tanssia myös hirmumyrskyn tuulta ja mannerlaattojen tärinää.
- Käytit itse hiljattain sanaa dystooppinen kuvataksesi tätä esitystä. Eikö se ole aika synkkä sana kuvaamaan lapsiyleisölle tehtyä teosta?
Mun mielestä “realistinen” olisi synkempi sana. Dystopia on kuvittelua, kauhukuvien toteutumisen mielikuvittelua. Me ollaan tehty esitys todellisten ilmastonmuutoksen aiheuttamien luonnon ääri-ilmiöiden armoilla olemisesta. Ihmisen tarpeesta omistaa ja vallata kaikki ja siitä miten huonostikin voisi käydä.
Koreografioidessa aloin miettiä, mihin kaikkeen sellaiseen ala-asteikäinen lapsi törmää, mitä hän ei ihan ymmärrä: sanat uutisista, kuvat kadulla tai telkkarissa, ehkä hän kuulee aikuisten puhuvan asioista keskenään. Halusin antaa Lattia on laavaa -esityksen paikaksi, jossa voi käsitellä ja purkaa maailmaa yli sukupolvirajojen. Hetkeksi, jolloin voi yhdessä olla toivoton, ryhdistäytyä ja keskustella ja olla voimakkaita ja viisaita. Esityksen jälkeen voi sitten puhua vaikka kulutuksesta ja siitä miten vaikeaa on olla haluamatta kaikkea mahdollista (sekä aikuisten että lasten) ja että todella jossain joku samanikäinen pakenee tulvia maapallon reagoidessa.
Tämän esityksen tekeminen lasten kanssa juuri näistä aiheista on ollut mulle tosi tärkeää. Me ollaan käsitelty ekokriisiä taiteen keinoin, puhuttu siitä ja keksitty metaforia ja mielikuvia, jotka kertoo meidän ajatuksista. Se on jäsentänyt pelkoa ja ollut yhdessä ajattelua. Ja sitä toivon, että esitys olisi myös. Vanhemmat sukupolvet on olleet aikaansaamassa ekokriisiä ja lapset joutuvat siitä meitä enemmän kärsimään. Heillä ei ole poliittista toimijuutta. Esitys kuitenkin, osallistavalla työtavalla, tuo lapset mukaan siihen piiriin, jossa tilannetta käsitellään.
- Aikuiskatsoja tulkitsee teoksen isoja teemoja luonnollisesti aivan eri näkökulmasta kuin lapset, ja näkee ne (ehkä) raskaampina. Mutta millaisia tulkintoja ja kokemuksia lapsikatsojilla on ollut?
Aikuisilla on varmasti laajempi kuva ihmisen vaikutuksesta maapalloon ja tällä hetkellä tapahtuvasta luonnon tuhoamisesta ja siitä, mikä siihen johtaa. Mutta myös lapset ovat varsin tietoisia ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Olen opettanut työryhmän kanssa kymmeniä työpajoja ala-asteilla teosta valmistellessa ja sadat lapset vastaavat toistuvan nerokkaasti kun kysyn mikä on ilmastonmuutos ja minkälaisia ilmiöitä se aiheuttaa luonnossa, säässä, ympäristössä? He ovat selvästi perillä siitä mitä ympärillämme tapahtuu.
Lapsikatsojat seuraavat teosta tarkkaavaisesti, heidän kehonsa liikkuvat esityksen tahtiin ja he antavat läpyjä hirviölle - he ovat lähestyttäviä, osallistuvia ja elävät teoksen mukana. Ikätovereiden mukana olo on luonut turvallisuuden tunteen esityskokemukseen. Esityksessä lapset ja aikuiset tanssijat muuttuvat ei-ihmisiksi, kuten usein lasten leikeissäkin. Lapselle voi olla helppoa vaihtaa näkökulmaa tavalla, joka aikuiselle voi olla mahdotonta. Ihminen voi vaikka muuttua myrskyksi. Myrsky voi olla ihmiselle pelottava, mutta ei se ole sitä itselleen. Tällainen yhdessä kuvittelu ja ruumiillistaminen voi myös purkaa pelkoa.
Lattia on laavaa Tanssin talon Pannuhallissa 6. ja 7. maaliskuuta