Kysyimme koreografi Veli Lehtovaaralta mikä filosofi Martin Heideggerin tekstissä Silleen jättämisen pohtimiseksi: Peltotiekeskustelu ajattelemisesta (1944–45) erityisesti herätti hänen kiinnostuksensa ja halunsa käyttää sitä tanssiteoksen lähdemateriaalina.
”Heideggerin tekstissä yhdistyy ajattelu ja liike monella tasolla. Aivan konkreettisesti, tekstissä kolme ihmistä keskustelee ja kävelee pimenevällä peltotiellä. Käy myös ilmi, että kävelyllä ei olla ensimmäistä kertaa vaan keskustelussa viitataan aiempiin kävelyretkiin ja niitten aikana jo sanottuun.
Tekstissä ajattelu saa muotonsa keskusteluna, joka on toistuvaa, kehämäistä ja aina liikkeessä. Keskustelijat liikuttavat itseään sanoissa, kieli on olemisen paikka. Ajattelu ei yhtäkkiä ala tai lakkaa, vaan liikkuu kuin virta jota voi kuunnella ja johon voi astua. Minusta tämä on kiehtovaa ja koen, että tanssi on myös aina jo tapahtumassa, jos vain avaamme silmämme sille.
Tunnistan toki, että kieli (kirjoitettu tai puhuttu) ja tanssi ovat eri asioita, ja ajattelu yhdessä ei ole samaa kuin toisessa. Mutta vertaukset ja rinnastukset, eri asioiden tuominen lähelle toisiaan samaan paikkaan, tilaan ja aikaan, avaa joskus uusia ovia. Kirjoitettua kieltä voi tarkastella koreografiana, jonka henkiin herääminen vaati lukijan tai ääneen lausujan, kuten koreografia tanssijan. Ja mitä oli ensimmäinen kirjoitus, jos ei liikkeen jälkiä?
Tutustuin Peltotiekeskustelu -tekstiin 2000-luvun alussa samoihin aikoihin kuin aloitin tanssimisen. Teksti on kulkenut mukana siitä lähtien. Meni vuosia ennen kuin aloin ymmärtää mistä teksti puhuu, ja se matka jatkuu edelleen. Tanssimisella on ollut osansa tuon ymmärryksen auki kiertymisessä.”
Veli Lehtovaaran uusi teos Peltotiekeskustelu Zodiak Stagella 22.2.–3.3.2018.
Kuvat: Clara Hermans
