Kaipaan friikkejä ihmisiä. Rakastan sitä että Michael Monroe meikkaa. 
---
Että ihminen on yhtä hämmennystä täynnä, yritystä ymmärtää mitä kummallisimpia tilanteita, yritystä luovia läpi eteen tulevista tilanteista, joita ei koskaan täysin ymmärrä tai hahmota. Että ihminen on yhtä kysymystä ja hämmennystä.
---
Aulatilan sijasta hämärä tila. Katsojat saapuvat ja nämä alastomat esiintyjät ensin vilahtavat kuin oravat ennen kuin ilmestyvät tilanteisiin, kohtauksiin, ihmisten sekaan, ja taas piiloutuvat erilaisiin piiloihin – verhon taakse, katsomon alle.
---
Kehoja kummallisista vinkkeleistä. Ihminen kyyristymässä, kyykyssä, kääntymässä, lysyssä, alati jossain välillä, ihonsa sisässä.
---
Pieniä mielikuvia. Aavistuksia. Ei mitään ehdottomuutta. Ei mitään varmuutta.
---
Niin. En tiedä. Yhtään en osaa sanoa. Mutta ajattelin että tämä olisi jotenkin tärkeätä nyt.
---
Missään ei näe minkä näköisiä me oikeasti olemme.

Teoksen lähtökohtia ovat alastomuus ja hämmennyksen äärellä oleminen.Ihmisen asussa on koreografi Eeva Muilun ja teatteriohjaaja Milja Sarkolan yhteisohjaus. 
Teoksesta järjestetään perjantaina 20.11. erikoisnäytös, jossa yleisö riisuutuu alasti. 
Erikoisesitys antaa yleisölle mahdollisuuden olla oman alastomuuden kautta osallinen teoksen teemoista, kokea omalla ihollaan teoksen kysymykset lämpimässä jaihmisläheisessä ilmapiirissä. 

"Oli sinulla ongelmia alastomuuden kanssa tahi ei, mene silti Zodiakiin katsomaan esitystä Ihmisen asussa. Se on... ainutlaatuisen onnistunut nykyteatterin ja tanssin liitto [...]. [Esiintyjät] muodostavat suloisenkömpelöitä kuvioita, kyykkivät, poseeraavat elävinä veistoksina, ihmislapsina ja pelleinä. Koreografia antaa improvisaatioon kehyksen. Ihot kirjoittavat näyttämörunon. Esitys ei ole kannanotto nykypäivän ihannevartalomalliin, seksuaaliseen normitukseen tai sukupuolijaotteluun. Se kertoo alastomuudesta hoivaavasti, ilman moralisointia. [...] Mikä tekee meidät ihmisiksi toisten silmissä? Niin, mikä on ihmisen asu. Siinäpä kylliksi yhteiskunnallisuutta yhteen esitykseen." (Maria Säkö, Helsingin Sanomat 7.11.2009) 

 "På scenen står fyra kvinnor i olika format - runda, smala, storbröstade, korta. Först är de barnsligt blygsamma över sin nakenhet men finner sedan var och en sitt personliga grepp. Det är ett gäng enastående komedienner som träder fram. Tokroliga Niina Hosiasluoma som i en hysterisk skrattattack nästan tappar andan, gulliga Hanna Raiskinmäki som storgestat prällar på nonsensspråk så att spottet flyger, kramgoa Joanna Haartti som är en mästare på att gråta komiskt och bisarra Monika Hartl som övertygar med sin breda känsloskala. [...] Ihmisen asussa är lika äkta som en finsk bastu och man blir definitivt på gott humör." (Jenny Jägerhorn, Hufvudstadsbladet 9.11.2009)

Ohjaus ja koreografia Eeva Muilu ja Milja Sarkola
Esiintyjät Joanna Haartti, Monika Hartl, Niina Hosiasluoma ja Hanna Raiskinmäki
Valosuunnittelu Heikki Paasonen
Visuaalinen suunnittelu Kaisa Rasila ja Monika Hartl
Tuotanto Zodiak – Uuden tanssin keskus, Tanssiareena ry / Liikkeellä marraskuussa –festivaali, Eeva Muilu ja Milja Sarkola