Tanssitaiteilija Kati Raatikaisen ohjaaman seniorikurssin aikana on syntynyt esitysluonnos nimeltään Ilmapiiri. Esitysluonnos on syntynyt harjoitteiden kautta, joissa kurssilaiset ovat kokeilleet tanssia ilman, hengityksen ja välissämme muodostuneiden ilmapiirien kanssa.
Syksyn seniorikurssilla olemme kokeilleet tanssia ilman, hengityksen ja välissämme muodostuneiden ilmapiirien kanssa. Olemme harjoitelleet kehollista vuorovaikutusta ja tukena olemista todistavan läsnäolon kautta ja luoneet ilmapiiriä, jossa on luottamuksellista olla. Olemme myös ihmetelleet hengitystä asenteina omassa maailmasuhteessa ja ilmaa leikkisinä virtauksina väleissämme.
Hengityksen hienoiseen rytmiin kätkeytyy vapauden kokemusten ohella myös paniikin, tukehtumisen, epävarmuuden ja haavoittuvuuden kokemuksia. Hengityksen vapaus tai jännitteisyys, jopa tukahduttava pidättely, muovaavat ilmapiirejä, joissa olemme yhdessä ja joissa rakennamme yhteiskuntia. Ilmapiiri on konkreettinen asia, jossa materiaalinen suhteemme ilmaan tulee eletyksi. Suhteemme ilmaan on kompleksinen kokoelma elettyä historiaamme, uskomuksiamme, ennakko-oletuksiamme, sosiaalisia mahdollisuuksiamme ja kokonaisvaltaista kehollisuuttamme.
Ilma on ajankohtainen elementti, aine, käsite, poliittinen haaste sekä sosiaalinen ja henkilökohtainen kysymys. Se on kaasujen seos, joka muodostaa maan ilmakehän. Hengityksen tapahtumassa tulemme osaksi ilmakehää ja kaasujen kiertoa eri eliöiden välillä; raja sisä- ja ulkotilan välillä läpäistyy. Kaasujen vaihdon näkökulmasta erillisyyttä sinun ja minun tai huonekasvin ja itseni välillä ei ole. Ruumiimme on osa ilmaa ja ilmakehässä tapahtuvia muutoksia.
