Eeva Muilu on vastikään Kritiikin kannuksilla palkittu, rohkea ja omaperäinen koreografilahjakkuus, jota kiinnostaa yhteiskunnallisten ja humaanien aiheiden käsittely esitystaiteen keinoin. Uudessa teoksessaan Jossain on jotain hän tuo näyttämölle ryhmän ikäihmisiä ja nuoren tanssitaiteilijan. Helsingin juhlaviikkojen ohjelmassa nähtävä teos asettaa rinnakkain eri sukupolvia ja mahdollistaa näin erilaisten kehollisten olemassaolojen välisen vuoropuhelun. Näyttämötaiteen keinoin herätellään ajatuksia ja rakennetaan siltaa sukupolvien välille.
“Projekti sai alkunsa halustani kohdata vanhempaa sukupolvea sekä tehdä yhteistyötä esitystaiteen ulkopuolelta tulevien ihmisten kanssa. Alkuvuoden 2008 pidin yli 65-vuotiaille suunnattuja ilmaisutyöpajoja, joihin osallistujia tuli 52. Työpajoissa keskityttiin keholliseen havainnointiin, yksin ja yhdessä tanssien. Tätä teosta tehdessä on keskitytty siihen, mitä tapahtuu juuri nyt – täällä, näiden kuuden erilaisen ja eri ikäisen ihmisen kanssa. Millaisia kohtaamisia syntyy välillämme ja suhteessa maailmaan, ja yleisön kanssa? Olemme tutkineet ajallista ja tilallista olemistamme. Yrittäneet hahmottaa sitä, miten eri tavoin voimme olla yhdessä ja yksin ja miten jokin on ja muuttuu – meissä, välillämme ja maailmassa. Ja mitä on nyt.”
Eeva Muilu
“Jossain ON jotain varmistui tanssin ja liikkeen myötä. Elämä on jatkuvaa itsensä löytämistä ja sitten pyrkimystä itsensä unohtamiseen; jatkuvaa elämän ihmettelyä.” (Liisa)
“Tulin valoisaan suureen tilaan. Oloni on vapautunut. Se kutsuu tanssiin – liikkumaan. Veikistelen ja vehkeilen muille tilassa liikkuville.” (Eila)
“On vähän sanottu, jos kirjoitan: Tanssi – tämä TÄSSÄ ja NYT on merkinnyt minulle paljon. Minäkö, ihanko totta? Elämä on ihmeellistä. Minä keinun. Näin on hyvä.” (Irja-Leena)
“Ehkä hienointa on ollut huomata, miten koko eletty elämä näkyy näiden ihmisten liikkeessä aidosti ja peittelemättömästi. Ja, että se elämä on kullakin hyvin erilainen." (Heikki)
Jossain on jotain sai kantaesityksensä Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla 2008.
"Senioriryhmä näytti, että tanssija on iätön" (Auli Räsänen, Helsingin Sanomat 14.6.2008)"Uskon, että esitys saavutti tavoitteensa. Se heitti lempeästi eteemme mietittäväksi kysymyksen siitä, kenellä ja minkä ikäisellä on oikeus tanssia ja mikä ylipäänsä on tanssia. Se toi tanssin suhteen näkyväksi ja arvostuksen kohteeksi ikääntyvänkin kehon." (Annikki Alku, Savon Sanomat 14.6.2008)" Jossain on jotain on todella liikuttava ja sympaattinen teos... Pidän teosta taas todisteena siitä, että suomalaisista koreografeista Muilu ymmärtää ehkä parhaiten, ettei lava ole vain tanssinammattilaisten pyhättö, jossa toistella opittuja maneereja ja omaksuttuja teosmuotoja, vaan se on esitystaiteen tekemisen rajattomien mahdollisuuksien paikka. Muilu on todellinen visionääri, joka ei pelkää lähestyä esitystaidetta tästä valtavasta vapaudesta käsin. Kuitenkaan tämäkään teos ei ollut vaan tämän vapauden tulos, vaan harkittu, vastuullinen, iloinen ja niin kuin aina myös hauska teos." (Olli Ahlroos, Liikekieli.com 26.7.2008)
"Jossain on jotain ei kalasta ansioitaan muodollisella taituruudella. Teoksen arvo on toisaalla: se on vahva kannanotto vanhenevan väestön puolesta. Sosiaalisella kontekstillaan teos kietoo itsensä tiukkaan syleilyyn ympäröivän maailman kanssa. Teos ei pelkästään kuvaa aikamme todellisuutta, vaan se on ja luo sitä." (Jenni Sainio, Liikekieli.com 14.6.2008)
"Muilun teos kuroo umpeen sukupolvien välistä kuilua... Jossain on jotain on nykytanssiteos, joka tuo juuri tähän hetkeen. Sisällöltään ja tunnelmaltaan sen tarkoitus on hinata katsojan harhaileva mieli puhtaaseen olemiseen tässä ja nyt." (Katja Pesonen, STT 13.6.2008)"Helt uppenbart har det här inte varit frågan om att överskrida gränser, övervinna sig själv eller jobba med sådant som känns främmande. I stället har gruppen fokuserat på det som känns förtroget och gemensamt. Det samma gäller den grupp övriga workshopsdeltagare som i röda pappershattar kliver in på scenen från läktaren. Inget ont med det." (Jan-Peter Kaiku, Hufvudstadsbladet 21.8.2008)
Konsepti ja koreografia Eeva Muilu
Esiintyjät Eila Hämäläinen, Kielo Kankkunen, Leila Kourkia, Mikko Makkonen, Liisa Saarikoski, Irja-Leena Suhonen
Valosuunnittelu ja lavastus Heikki Paasonen
Pukusuunnittelu Monika Hartl
Äänisuunnittelu Johanna Storm
Tuotanto Zodiak – Uuden tanssin keskus, Helsingin juhlaviikot ja Eeva Muilu/Johanna Tirronen, yhteistyössä Kuopio tanssii ja soi sekä Pyhäsalmen tanssi ry/Täydenkuun tanssit