Hanna Brotherus: Lähiosoite

“En ole enää varma verhoistani, en ole enää varma hiuksistani, en ole varma suustani, en tiedä tuleeko sieltä oikeita vääriä oikeita vääriä sanoja, tuleeko sieltä sanoja, mitä sieltä tulee. Minulla on kolme puhelinta. Minä en ole varma soitanko oikeaan numeroon, mikä numero on oikea, mikä numero vie perille, minun pitäisi kai vaihtaa ääntä, minun pitäisi kai mennä johonkin leikkaukseen, poistaa jotain, lisätä jotain, minä en ole enää varma korvistani, kuulinko oikein, sanoiko hän näkemiin vai naimisiin, minä en mielelläni kysy toista kertaa, rupea jankkaamaan, minä en pidä ihmisistä jotka kysyvät tuleeko flunssa jos syö lunta. Minulla on mielipide, minä voisin kertoa sen jollekin. Minä voisin soittaa ja kertoa jollekin, ottaa yhteyttä, voisin antaa vihjeen, hyvän juttuvihjeen, minä olen nähnyt kun vastapäisen talon ikkunassa verho heilahti, ei mikä tahansa verho. Minä en ole varma verhoistani, mutta minulla on mielipide. Minä en pidä ihmisistä, jotka kysyvät tuleeko suu kipeäksi jos syö pieniä kiviä.” (Anja Erämaja)

Hanna Brotheruksen uusi tanssiteos Lähiosoite käsittelee nykyihmisen arkea työ- ja kotioloissa, yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä aikamme kommunikaatiovälineyhteiskunnassa.

Hanna Brotheruksen töille on leimallista tiedostava ja yhteiskunnallisiin ongelmiin pureutuva taiteilijanäkemys. Brotherus käyttää työssään esiintyjien autenttista ilmaisua ja läsnäoloa sekä elävän elämän aineksia, kuten perheenjäsenten ja sukupolvien välisiä suhteita, muistia ja muistoja, ikääntymistä, syrjäytymistä sekä maailman fyysistä kokemista.

Zodiak – Uuden tanssin keskuksen ohjelmistossa on aiemmin nähty Hanna Brotheruksen teokset Laulu Onnesta (1996), Väki (1997), Pieni Hyvä (1999) ja Kukaan ei tiedä (2005). Brotherus on tehnyt myös mm. kuoroproduktioita, kokeellista teatteria sekä tanssivideoita yhteistyössä Elina Brotheruksen (Brotherus, tyttö 2004) ja Hanna Haaslahden kanssa (Ole aina luonamme, joka voitti Cinedans-tanssielokuvafestivaalin kilpailusarjan pääpalkinnon Hollannissa 2003).