OPIA - n. the ambiguous intensity of looking someone in the eye, which can feel simultaneously invasive and vulnerable--their pupils glittering, bottomless and opaque--as if you were peering through a hole in the door of a house, able to tell that there's someone standing there, but unable to tell if you're looking in or looking out. 

Kuinka luemme kuvia ja luomme merkitystä kuvien välisiin tiloihin? Kuinka näkemämme merkitys muuttuu, kun kuvien tai toimintojen järjestys tai niitä ympäröivä informaatio muuttuu?

Koreografi Johanna Nuutisen OPIA sukeltaa silmät edellä jatkuvasti läsnä oleviin kysymyksiin, jotka liittyvät katsomiseen, katseen alla olemiseen, sekä siihen miten hahmotamme muotoa ja muodostamme merkityksen sille mitä näemme.

Kukaan meistä ei näe asioiden merkitystä samalla tavalla kuin joku toinen. Täytämme jatkuvasti puuttuvia informaation palasia ja luomme suodattimia, jotka muuttavat näkemämme merkitystä. Kuinka siis voimme kohdata toisemme ja löytää tapoja kommunikoida, kun näkemämme eroavat toisistaan?

OPIA tutkii katseen takaista maailmaa virtuoottisen tanssin, surrealistisen tilasuunnittelun ja vangitsevan äänimaiseman keinoin. Esitys rakentuu osasta, jotka voidaan nähdä erillisinä teoksina tai yhtenä esityksellisenä triptyykkinä.

Kantaesitys
OPIA

Ohjaus ja koreografia Johanna Nuutinen
Tanssi Jenna Broas, Justus Pienmunne
Tila- ja valosuunnittelu Joonas Tikkanen
Äänisuunnittelu ja musiikki Tuomas Norvio
Pukusuunnittelu Erika Turunen
Dramaturgia Jarkko Lehmus
Tuotanto Johanna Nuutinen +CO, Zodiak
Tukijat Suomen Kulttuurirahasto, Alfred Kordelinin säätiö, Taiteen Edistämiskeskus
Residenssituki Tero Saarinen Company, Västlandsmusiken/Teatermaskinen, Dance Base
Kuva Jonas Lundqvist

Taiteilijatapaamiset ti 19.5. ja la 23.5. esitysten jälkeen

Liput 30,50/24,50/16,50 €

ZODIAK STAGE