Koreografi Liisa Risun uutuusteoksessa Tumma lähestytään luonnossa esiintyvää järjestäytymisen ja hajoamisen jatkuvaa tanssia rakennetun ja improvisoidun liikkeen kautta. Tumma hakee temaattisia lähtökohtiaSamuel Beckettin myöhäiskauden pienoisromaanista Huonosti nähty huonosti sanottu tihentyen maagiseksi tulkinnaksi elämän ja kuoleman vääjäämättömästä kiertokulusta. Pääosassa Beckettin tekstissä on voimakas hitaan kuoleman ilmapiiri, jossa ajan kokeminen vaihtelee karujen hetkellisten lähikuvien sekä ajan kulun hitaan raahautumisen välillä. Keskeistä romaanille on myös kertomisen prosessi, joka tuo sanojen ja kielen rytmin, muodon ja semanttisen soinnin teoksen etualaan. 

Tumma ei ole suora näyttämötulkinta romaanista, vaan siinä pyritään välittämään niitä tunnetiloja, joita Beckettin tekstin hehku virittää.

 Tumma luo rakenteellisia tiloja sekä suunnitellulle että vapaalle tanssille. Jokainen tanssija on oma itsenäinen taiteilijansa, joka etsii ja tunnistaa vapautta yhteisen tekemisen ja sääntöjen sisällä, määritetyn ja vapaan liikkeen vuorovaikutuksessa. Kuoleman ja kuolemisen käsittely synnytti erillisen taiteellisen projektin myös kuolemanjälkeiseen liittyen. Liisa Risu kerää Matkakirjaksinimeämäänsä kirjaan helsinkiläisten väitteitä siitä, mitä he uskovat itselleen tapahtuvan kuoleman jälkeen. Kirja on eräänlainen läpileikkaus ihmisten elämänkatsomuksista tämän päivän Helsingissä. Matkakirja on esilläTumman esitysten yhteydessä Zodiak – Uuden tanssin keskuksenyleisölämpiössä. Kirjaan toivotaan vakaumuksia myös kävijöiltä ja katsojilta! Kirjoittajien toivotaan jättävän kirjaan 1–4 lausetta, joista ensimmäinen alkaa sanoilla "Kuoleman jälkeen minä...", sekä etunimensä / sukupuolensa ja ikänsä.   

 "Risu är en erfaren koreograf som hanterar dramaturgin med elegans - verket flyter hela tiden fram som en vårbäck. Med jämna mellanrum avbryts flödet av blackouter för att sedan varva upp en ny danssektion. Balansen mellan koreograferat och fritt är fin."
"[Jonna] Eiskonen skriande som en sårad fågel hörde till föreställningens emotionellt starkaste partier. [...] Helheten var stiligt sammansatt. [...] Speciellt slutet var oerhört effektivt, med tre ensamma lampor som håller på att slockna." 
(Hufvudstadsbladet 26.9.2009, Tove Djupsjöbacka) 

"[Romaanin] sävyistä esitykseen on suodattunut eräänlainen hienostuneisuuden ja kaiken loppumisen hyväksymisen ilmapiiri. Vaikka koreografian aiheena on kuolema, on esitys hyvin levollinen, mietiskelevä ja jopa kevyt. [...] Tumma on hyvin syksyyn sopiva teos, jonka perimmäinen sisältö on yhtä selittämätön tai monitulkintainen kuin Beckettin tekstienkin."(Uutispäivä Demari 30.9.2009, Annikki Alku)

 "Tunnelma on harras, mutta jotenkin samalla valoisa. [...] Teoksessa on valoja myöten jotain geometrista ja symmetrisyyteen pyrkivää. 

Aivan villiksi meno yltyy, kun tanssijat muuttuvat paratiisin (tai helvetin?) kirkuviksi linnuiksi. Juttu saa makaabereja ja jopa primitiiviseroottisia sävyjä. Jonna Eiskonen loistaa kohtauksessa. [...] [Merkityksiä] pohtii todennäköisesti monta päivää." Helsingin Sanomat 2.10.2009, Jussi Tossavainen)

Koreografia Liisa Risu
Tanssijat Jonna Eiskonen, Ninu Lindfors, Netta Varga
Lavastus Jyrki Pylväs (Circus Maximus)
Valosuunnittelu Pekka Pitkänen
Äänisuunnittelu Jussi Saivo (Circus Maximus)
Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen
Tuotanto Zodiak – Uuden tanssin keskus, Circus Maximus ja Liisa Risu