Ensi-iltatestaajat ja Hyvää joulua Sanni ja Samuli!

"Ihan ensimmäisenä, kun kuulin esityksen nimen, mietin että mahtaako esitys olla perinteisempi jouluesitys, mutta mitä enemmän luin esityksen kuvailuja ja näin mainontaa, osasin odottaa kaikkea muuta kuin perinteistä! Esitys siitä huolimatta yllätti."

"Pidin erityisesti siitä, kuinka vangitseva ja intensiivinen esitys oli. Itsellä saattaa helposti keskittyminen herpaantua, mutta sitä ei tapahtunut tämän esityksen kohdalla kertaakaan. Pidin myös siitä, että yleisö ei ainoastaan katsonut tanssijoita, vaan tanssijat katsoivat paljon myös yleisöä. Yleisön kanssa oltiin vuoropuhelussa ja heitä osallistettiin."

"Esitys oli täynnä yllätyksellisiä hetkiä – odotti jatkuvalla mielenkiinnolla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Esitys tuntui olevan esiintyjille itselleen henkilökohtainen, mikä lisäsi mielenkiintoa. Ja huumori! Oli ihanaa saada myös nauraa!"

- - -

"Tuttu tuoksu houkuttelee kesäpäivänä sisätiloihin, ja lämpiössä on – toden totta – tarjolla joulutorttuja. Alkamassa on Sanni Kriikun ja Samuli Emeryn uusi yhteisteos Hyvää joulua Sanni ja Samuli!, joka venyttää nykytanssin ilmaisua kohti monimuotoista performanssia ja esitystaidetta."

"Nykytanssiesitykseltä on lupa odottaa ihan mitä vain – ja yllättyä. Kaapelitehtaalla Zodiakin näyttämöllä joulun perinteet saavatkin kyytiä. Kriikun ja Emeryn kiihkeä vauhti on yhtä aikaa hengästyttävää ja vaivaannuttavaa."

- - -

"Hyvää joulua Sanni ja Samuli! oli juuri niin holtiton ja oivaltava joulupyörre, kuin esityksen esittelytekstit ja visuaaliset materiaalit antoivat olettaa."

"Esitys oli voimalla ravitsettu joulupallo, jossa lumihiutaleet heiluivat vimmaisesti eivätkä silti  koskaan vapautuneet pienestä maailmastaan. Liikkeen mihinkään johtamaton pyörteisyys synnytti tapahtumisen ja seisahtuneisuuden jännitteisen paikan, jumisen kohdan, jonka yllä avaruus oli auki. Kiireisen puristeisuuden kautta syntyi muun maailman etäännyttävä kupla, jossa aika oli paksua, pyjama pehmeä ja sotien kauheus absurdin kaukaista."

- - -

"Puolialastomat tonttuasuihin sonnustautuneet tanssijat tulevat kiusallisen liki yleisöään, ja joulun pyhyys räjäytetään palasiksi."

"Siinä missä esitys railakkaasti irvistelee luutuneille tavoille ja hyökkää kohti konservatiivista joulukuvastoa, se myös tehokkaasti myllää katsojan ajatuksia uusiin asentoihin. Osansa saavat isot ja pienet itsestäänselvyydet, perheyhteisön salaisuudet, lapsuuden lempiasiat, eläinten kohtelu, maailmarauha."

"Arvojen luettelointi ja niiden lausumista seurannut intensiivinen reaktio tavoitti jotain, mikä tuntui todelta, en tiedä mitä."

- - -

"Tykkäsin asuista ja lavasteesta. Juuri sopiva määrä lavastusta ja rekvisiittaa, että joulun tunnelma ja muut mielikuvat saatiin aikaiseksi. Kaikki rekvisiitta tuntui harkitulta ja tarkoituksenmukaiselta. Asut oli sopivan krääsämäisiä muistuttamaan itseäni joulun kulutusjuhlamaisesta puolesta "

"Joulu pukee meidät juhlaan ja riisuu arjesta. Riivattu jouluenkeli viettää joulua yksin, pissaa joulukadulle ja julistaa ilosanomaa tyhjälle torille. Mitä kaikkea joudun sulkemaan pois päästäkseni joulutunnelmaan?"

"Oman viiltävän näkökulmansa fragmentteina etenevään esityskokonaisuuteen antaa nurkassa jääräpäisenä tuijottavan videoscreenin katse, joka on kuin kolmas esiintyjä."

- - -

"Kävin esityksen aikana läpi monia tunteita. Tämä oli itselleni ehdottomasti iso plussa, koska tunteiden herääminen on se juttu, mitä haen eniten esityksiltä. Koin ainakin seuraavia tunteita ja olotiloja:

• Jännittyneisyyttä: oli tunne, että esityksen aikana voi tapahtua ”mitä vaan”. Tanssijat olivat rohkeita ottamaan kontaktia ja tulemaan lähelle. Näin eturiviläisenä olo pysyi jännittyneenä läpi esityksen: oli jatkuvasti valmiina ”johonkin”.
• Mukavuusalueelta irrottautumista: tanssijoiden ronski ja paikoin jopa päällekäyvä elekieli ja kontakti oli välillä jopa haastava vastaanottaa.
• Huvittuneisuutta ja naurua: esityksessä riitti huumoria.
• Inhotusta/yllättyneisyyttä: esim. kanelin syönti & ”lähtikö toi just sen pepusta?”
• Hämmennystä/kummastusta: välillä mietti, että ”mitä täällä tapahtuu”.
• Heltyneisyytä: koiran söpöt temput ja joulupukin ja Sannin yhteinen lahjojen avaushetki.
• Surua: kohtaus, jossa Sanni oli yksin sekaisin jouluaattona Helsingin keskustassa, riipaisi ja kosketti."

- - -

"Pidin myös tanssimaton repimisestä lopussa. Vaikka on nähnyt monenlaista tanssia, tanssimatto on aina pysynyt pyhänä paikoillaan. Mutta nyt ei!"

"Tanssimatto rullautui irti lattiasta kuin käärepaperi lahjan päältä. Se peitteli esiintyjät, jotka lausuivat joulukorttien tervehdyksiä iltasatuna, turvallisen tuttua tarinaa jossa vuorovaikutus on sidottu hallittuihin repliikkeihin."

- - -

"Loppua kohti seestyvän esityksen huippukohta on vaikuttava vuoropuhelu, jossa joulua toivotellaan yltyvän hyväntahdon ilmauksin niin naapureille, perheille, kaupungista toiseen ja lopulta planeetoille ja avaruuden kosmisisiin kerroksiin. Onko sittenkään kyse joulusta vai yksinkertaisesti lempeästä inhimillisyyden kokemuksesta?"

"Kotimatkalla heräsi ajatus, että esityksessä kuljettiin lapsuuden joulusta teiniaikojen kasvukipuihin ja aikuisuuden etäisten joulukorttitoivotusten kautta vanhuuden tuomaan lempeyteen. Vaikka ihmissuhteet saattavat vuosien varrella kokea kolhuja ja välimatkat pidentyä, voimme aina löytää toisemme uudestaan ja sanoa, että edelleen rakastetaan. <3 "

- - -

Hyvää joulua Sanni ja Samuli! Zodiak Stagella 21.8.–6.9.2025