Zodiakin syyskuun ensi-ilta on tanssija-koreografi Lydia Touliatoun ATROPOS. Alla olevassa tekstissä Lydia avaa teoksen ja oman taiteellisen työskentelynsä taustoja.
"Olen syntynyt Thessalonikissa, kasvanut Ateenassa ja opiskellut Lontoossa. Nykyään asun Helsingissä. Monessa maassa ja kaupungissa eläneenä olen huomannut, että suhdettani kotimaahani ja valitsemiini kotipaikkoihin värittävät menetyksen kokemukset – ihmisten, paikkojen ja suhteiden katoaminen. Kun asiat, jotka tekevät paikasta kodin, häviävät, suru ottaa minussa vallan. Silloin siirtolaisuus näyttäytyy pienten ja suurten menetysten kudelmana, mikä tuo esiin harjoitellun rohkeuden tuntemattoman edessä.
Vaikka olen pohjimmiltani kreikkalainen taiteilija, tämä puoli minusta katoaa usein käännöksiin. Olen asunut ulkomailla yli kymmenen vuotta, ja pyrin ankkuroimaan taiteellisen tutkimukseni omiin elämänkokemuksiini ja kehittämiini praktiikoihin. Näihin kuuluvat perintönä saamani kreikkalainen mytologia, kokemukseni naisena ja siirtolaistaitelijana sekä bharatanatyam, klassinen intialainen tanssimuoto, jota olen opiskellut ja harjoittanut yli 20 vuotta. Bharatanatyam on niin erottamaton osa minua, että jopa arkiset eleeni kantavat sen jälkiä.
Tanssijana arvostan klassisten intialaisten tanssityylien resilienssiä ja niihin sisältyvää viisautta. Monipuolisen koulutukseni ja henkilökohtaisten kiinnostusteni vuoksi taiteellinen työskentelyni liikkuu kuitenkin klassisten tanssimuotojen ja nykytanssin rajapinnoilla. Tavoitteenani on punoa yhteen erilaisia käsitteitä, liikekieliä ja dramaturgioita sen sijaan, että turvautuisin vain yhdenlaiseen praktiikkaan.
Tanssija-koreografina lähestyn bharatanatyamia omalla, perinteestä poikkeavalla tavallani ja pidän työskentelyni avoimena uusille mahdollisuuksille. Keskeinen osa praktiikkaani on klassisten ja nykytanssin ilmaisujen yhdistäminen, mikä avaa monia koreografisia suuntia tutkimiselle ja kokeilulle.
Taiteellinen työskentelyni on siis symbioottista: sitä ravitsevat sekä kreikkalainen että intialainen kulttuuri, jotka molemmat ovat minulle rakkaita. Silti koreografista työtäni ei luonnehdi yksittäinen kulttuuri vaan jatkuva liike ja kulttuurien välinen vuoropuhelu.
Olen taiteelliselta identiteetiltäni kreikkalainen, mikä tarkoittaa, että huoleni, käsittelemäni teemat, estetiikkani ja näkökulmani juontavat tästä kulttuurista. Liikekieleni kumpuaa klassisesta intialaisesta tanssista, jonka avulla voin ilmaista itseäni kerroksellisesti tavalla, jota en ole perinyt kreikkalaisesta kulttuurista. Nykytanssikoulutukseni taas vaikuttaa siihen, miten lähestyn, tutkin ja jäsennän työskentelyäni.
En kuitenkaan rajoita itseäni näihin kahteen kulttuuriin tai maailmankatsomukseen. Lähestyn avoimin mielin erilaisia tietojärjestelmiä, uskomuksia, ideologioita, teorioita, perinteitä ja mytologioita, ja pyrin tuomaan ne osaksi taiteellista työskentelyäni ja kokeilujani.
Rakenteellisesti ATROPOS toimii vuoropuheluna eri kulttuurien, käytäntöjen ja ajallisten kerrostumien välillä. Teoksen liikeilmaisu pohjautuu bharatanatyamin tarinallisuuteen, jossa kerronnan välineinä käytetään erilaisia käsieleitä (mudras) ja kasvonilmeitä (abhinaya). Nämä luovat perustan kehittämälleni uudenlaiselle, nykytaiteelliselle liikekielelle, jossa opiskelemani ja harjoittamani itämaiset ja länsimaiset koreografiset menetelmät kohtaavat.
Teemallisesti ATROPOS tarkastelee kuoleman ja siirtolaisuuden yhteyksiä. Se ammentaa antiikin Kreikan mytologiasta sekä elämänkokemuksistani naisena ja siirtolaistaitelijana. Siirtolaisuus merkitsee paikan menettämistä, kun taas kuolema ilmentää minuuden ja olemisen menetystä. Muisti taas yhdistää nämä kaksi syvää kokemusta.
Teoreetikko Nikos Papastergiadis esittää, että “metropolien siirtolaiset ovat kulttuuristen ja yhteiskunnallisten muutosten välittäjiä, joilla on valta muuttaa isäntämaataan useilla eri tasoilla”. Filosofi Laura U. Marks puolestaan toteaa, että toisin kuin kansakunta, kulttuuri kulkee siirtolaisten mukana pysyvämmin. Kulttuuri ylittää kansalliset rajat ja muuttaa kansakuntia sisältä käsin.
Kun pohdin muuttoliikkeen synnyttämien kulttuuristen vaihdosten vaikutusta, tulen tietoiseksi muuntuvaisesta identiteetistäni siirtolaistaitelijana: se liikkuu paikasta toiseen ja kantaa mukanaan palasia kohtaamistani kulttuureista.
Nämä maantieteelliset siirtymät ovat muovanneet myös suhdettani kreikkalaiseen kulttuuriin. Etäisyys perheestäni, lapsuuden ystävistäni ja tutuista ympäristöistä vaikuttaa siihen, miten koen alkuperäni: yhteyteni siihen rakentuu muistoista ja lyhyistä uudelleenkohtaamisista. Erilaisten kulttuurien omaksuminen on monimutkaistanut sitä, miten kreikkalaisuus ilmenee arkisessa elämässäni. Siirtolaisena muokkaan maita, joissa elän, ja samalla nämä maat muokkaavat minussa olevaa kulttuuria.
Toivon, että ATROPOS tarjoaa mahdollisuuden merkitykselliseen vuoropuheluun, ja että voimme hetken ajan tuntea olomme kotoisaksi toistemme seurassa.
Kiitos.
Lydia Touliatou
(kirjannut ylös Katalin Trencsényi)