Lokakuun toinen ensi-iltamme on Eliel Tammiharjun ja työryhmän Lampi 2. Kysyimme Elieliltä muutaman kysymyksen teoksen taustoista.
- Olet teoksissasi perehtynyt siihen, miten ääni voi ulottua kuultavuuden yli ja järjestyä uudelleen tanssiksi. Mikä sinua kiinnostaa nimenomaan äänen ja tanssin yhteydessä?
Että sama voi jatkua eri asiana. Että samaa voi ajatella eri asiana. Tanssi avaa säveltäjälle uuden ulottuvuuden ja materiaalin. Ensimmäistä kertaa tämä tapahtui minulle vuonna 2023 Phoenix-teoksen harjoituksissa, kun jätin musiikin soimaan sellaiseen tilaan, jossa ei tapahtunut mitään. Tanssija teki kuitenkin sellaisen liikahduksen, että musiikkikin muuttui, äänimateriaaliin koskematta! Säveltämisen näkökulmasta tämä on mullistavaa, yhtäkkiä onkin mahdollista päästä tekemisiin kuulumattomien sävelten kanssa. Se voi olla vaikkapa lepattava hihansuu rannetta vasten, äänetön, vaimea, mutta silti olemassa. Se on kaunista ja poeettista, että yksin ollessaan musiikista voi tuntua puuttuvan jotain, mutta kun tanssi astuu siihen, siitä tulee yksi kokonainen ja yhteinen kappale, jota sekä tanssi että musiikki soittavat. Että yhteys on olemassa, vaikka sijaitaankin eri aistien alueilla. Tässä asetelmassa pääsee luomaan yhteyksiä taidemuotojen välille ja näkemään, että kaksi erilaista asiaa luovat yhtälön.
- Tämä näyttämöteos on määritelty äänisuunnitteluksi. Sinut myös tunnetaan säveltäjänä, joka on julkaissut useamman nykytanssiteoksen musiikkialbumin muodossa. Miten äänisuunnittelu ottaa näyttämöteoksen muodon?
Lampi 2 on ehdottomasti myös tanssiteos, vaikkakin äänisuunnittelulähtöinen. Jos yleensä sävellän äänen muotoon, nyt olen säveltänyt suoraan liikkeen muotoon. Olen piirtänyt partituureja ja notaatioita, joita tanssijat voivat tulkita scoreina. Sen sijaan, että käyttäisin tässä sävellyksessä lähtökohtana koreografin ja tanssijan luomaa liikemateriaalia, olen istunut lammella. Olen uponnut sen pienikokoiseen kaikkeuteen ja säveltänyt ääntä, jota kuuntelemme ja tarkastelemme harjoituksissa Anna Maria Häkkisen ja Johan Högstenin kanssa. Olen kysynyt heiltä, minkä sävelen tilalle he laittaisivat askeleen. Sitten poistanut nuo valitut sävelet. Näin Anna Maria ja Johan tanssivat omilla näkemyksillään häilyvän musiikin esiin, tekevät sen ajattelullaan ja liikeratojen soinnillaan olevaksi.
Lisäksi kyse on myös kontekstualisoinnista, eli miten teoksen tulkitseva kokemus muuttuu siitä, että ajattelen katsovani äänisuunnittelua, vaikka näenkin tanssia. Mikä muuttuu?
- Sinulla on myös elämäntyöprojekti nimeltään Keliel (ja monet ehkä tuntevat sinut nimenomaan sen kautta). Onko Keliel jotenkin läsnä Lampi 2 -teoksessa?
On kyllä. Vaikkei Keliel esiinnykään tässä teoksessa, hänet voi kuulla monissa sen sävelissä.