Korona-tilanteen vuoksi päädyimme tekemään Kiertoliike-taiteilijuus työskentelyviikon etänä. Meitä oli seitsemän taiteilijaa ja Auri Ahola työskentelyn mentorina, ja tarkoitus oli pohtia ilmastonmuutosta tanssitaiteilijan työstä käsin. Onneksi tapasimme tammikuussa Kajaanissa kasvotusten, muuten olisi viikon työskentely etänä tuntunut liian haastavalta.

Teksti ja kuvat: Sari Palmgren

Yhteen tuli monta muuttuvaa tekijä:

  • Korona-tilanne, ja sen vaikutus kaikkien töihin ja perheisiin
  • Uuden äärellä uusien taiteilijoiden kanssa, mitä tehdään ja miten?
  • Miten työskennellä etäympäristössä tanssitaiteilijana?

Nämä vallitsevat poikkeusolot huomioon ottaen pyrimme armollisuuteen työskentelyssä.

Keskusteluissa pohdimme mm. mitä on asiantuntijuus meidän alallamme. Välillä tuntuu myös, että emme ymmärrä käyttää muiden alojen asiantuntijuutta. Löysin vasta Kiertoliike-viikon jälkeen ystäväni suosituksesta videoita ja fb-ryhmän virtuaalisesta fasilitoinnista, joka olisi ollut erittäin hyvä käydä läpi ennen viikon etätyöskentelyä: Kuinka innostaa muita verkon välityksellä, kuinka tehdä päätöksiä etänä. Voisimme oppia todella paljon myös muiden alojen asiantuntijuudesta.

Henkilökohtaisuus ja työ: miten nämä kaksi asiaa, varsinkin tällä alalla, kietoutuvat toisiinsa jatkuvasti. Korona-tilanne oli vasta alussa, kun aloitimme työskentelyn, ja erityisesti siinä uudessa tilanteessa korostui henkilökohtaisuuden ja työn limittyminen.

Itselleni toimii parhaiten konkreettisuus, eri kehykset, metodit ja työkalut, niiden avulla minun on helpompi tarkastella sisältöä ja jäsentää asioita. Tähän pyrinkin heti alussa, että pääsisin työskentelyyn kiinni.

Viikon kulku ja omat teemani niiden sisällä


Tietokone keittiön pöydällä, vieressä leikkuulauta, jolla pilkottua kukkakaalia.

Maanantai: Tutustuminen

Metodina: pakko ryhtyä toimintaan!
Työskentelytapana: koko ryhmä yhdessä skypen äärellä

Mitä ihmettä nyt? Kuinka nyt työskennellään?

Päätin vetää alustuksen omasta kestävän kehittelyn ohjeistuksesta työskentelyssäni, että saadaan jostakin kiinni. Tein samaan aikaan ruokaa opetellen myös Zoomin käyttöä. Koko päivä neljän seinän sisällä tuijotellen välillä tietokoneen ruutua. Päädyimme jakautumaan seuraaviksi päiviksi pienempiin ryhmiin/ pareiksi, joista aina tulisimme päivittäin keskustelemaan koko ryhmän kanssa. Meillä oli yksi kokouslinkki Skypeen, jota käytimme koko viikon ajan, ja siitä tuli kuin olohuone, johon aina palattiin yhteen kahdenkeskisiltä tai pienryhmätapaamisilta.

 

Aurinkoinen havumetsä

Tiistai: Kävely ja ilmastonmuutos

Metodina: Sokraattinen kävely
Työskentelytapana: Työskentely Maria Nurmelan kanssa ja myöhemmin koko ryhmän yhteinen keskustelu, jossa avattiin kunkin parin/pienryhmän työskentelyä.  

Sokraattisessa kävelyssä toinen puhui ja toinen vain kuunteli, jonka jälkeen oli yhteinen keskustelu esiin tulleista asioista.Sokraattisen kävelymme aiheena oli ilmastonmuutos nyt! Ymmärsin, että tarvitsen joka päivä jonkun rajauksen/kehyksen työskentelyyn; miten tehdään & mitä tehdään, muuten tuntuu etten saa mistään kiinni. Päätin myös työskennellä ulkona niin, että kävelen metsässä samaan aikaan. Pohdimme Marian kanssa kunnianhimoisesti, että voisimme joka päivä luoda uuden scoren. Tiistain aikana loimme jo useampia scoreja, ja jonkinlaista kokonaisuutta. Ehdotimme myös sokraattisia kävelyitä jokaisen ryhmäläisen kanssa kahdestaan, ja tästä tulikin koko ryhmälle mielekäs työskentelymuoto.

 

Pelikortit keittön työpöydällä, vieressä valkosipulin kynsiä ja tietokone

Keskiviikko: Pelikortit

Metodina: pelikortit
Työskentelytapana: Kahdenkeskiset sokraattiset kävelykeskustelut, Marian kanssa työskentely, ja myöhemmin koko ryhmän yhteinen keskustelu, jossa avattiin kunkin parin/ pienryhmän työskentelyä. 

Minulla oli Reframing the international -korttipakka (Concept: Marijke de Moor and Joris Janssens (Re)framing the International, an R&D trajectory by Flanders Arts Institute), jota pelasimme Marian kanssa. Peli on kehitetty tarpeeseen ajatella ilmastonmuutoksen haasteita ja kestävää kehitystä kansainvälisessä taidekentässä. Tämä peli sujui hyvin etänäkin. Kehittelimme myös uutta scorea pelikortti- ja ilmastonmuutosteemasta.

Torstai: Yhteentuloa

Metodina: keskustelua ja tiivistämistä viikosta. Kumpikin pienryhmä esitteli omat lopputulemansa
Työskentelytapana: Pienryhmäkeskustelu, sokraattisia kävelykeskusteluja ja myöhemmin koko ryhmän keskustelu.

Auri piti aamulla ihanan virtuaaliesittelyn Inarista, kodistaan. Tämä olisi voinut myös olla jokaisella tehtävänä. Menimme pikkuhiljaa kohti sitä mitä tekisimme Kiertoliike-tapahtumassa lokakuussa.

Perjantai: Lopputulema

Metodina: Keskustelu ja äänestys
Työskentelytapana: Koko ryhmä yhdessä.

Auri toimi ryhmän puheenjohtajana. Saimme tehtyä mielestäni näissä puitteissa todella hyvän konseptin kiertoliike tapahtumaan.

Loppuun vielä muutamia huomioita ja oppeja viikosta

Etätyöskentelystä:

  • Pääsin kokeilemaan kotiresidenssiä, josta innostuin Turussa Strech tapahtumassa. Ja nythän tätä kokeiltu jo jonkin aikaa!
  • Huomaan, että innokkaana henkilönä on aktiivisesti osattava hiljentyä, ettei ota koko etäkeskustelua haltuun.
  • Mustavalkoisuus korostuu etätyöskentelyssä, mitä mikäkin sana tarkoittaa? Vaatisi paljon aikaa päästä kunkin henkilön ajatteluun, mutta Skype ei ole paras syväluotaavalle keskutelulle usean henkilön välillä.
  • Jokaisella olisi voinut olla oma alustus ja virtuaaliesittely omasta työskentely ympäristöstään.

Omasta työskentelystä:

  • Oma lähdeluettelo teoksiin, mistä ammennan?
  • Raamit tuovat minulle turvaa ja tätä kautta pääsen riehumaan ja pöllyttämään raamien sisällä.

Suuret kiitokset kanssataiteilijoille ja järjestäjille hedelmällisestä etäviikosta!

 

Sari Palmgren