Kuukauden kynä -sarjassa eri kirjoittajat makustelevat Zodiakin kauden esityksiä haluamastaan näkökulmasta. Esa Kirkkopellon teoksesta "Saatana on kuollut" kirjoitti väitöskirjatutkija ja esseisti Aurora Ala-Hakula.

Esiin nostatetaan ekokriisien, kulkutautien ja sotien värittämä maailmantilanne. 
Esiin nostatetaan tanssijoiden joukon avoimuus ja ojentuminen toisiaan kohti.
Esiin nostetaan ruutu, joka näyttää jatkuvia katastrofien kuvia. 

Sisällä ruutua tuijottavat istuvat ruumiit, löhöävät ruumiit, seisovat ruumiit, suojassa olevat ruumiit, mutta kovin syvästi tuntevat ruumiit.

Tanssi kietoo erilaisia todellisuuden tapahtumia moninaisiksi fyysisiksi ja ruumiillisiksi kokonaisuuksiksi.

Ryhmä siroja tanssijoita vääntelee naamaansa, ravistelee ruumistaan ja ojentaa käsiään arkisten tunteiden vallassa. 
Joukko tanssijoita levittää kasvojensa eteen herkän ohuen pitsisen kankaan,
tunnistamattomien tanssijoiden ryhmä muodostaa lavalle ihmisjoukon,
joka purkaa ruumiiseen kätkeytyneitä tunteita yhdessä.

Tanssijat ravistelevat ruumiitaan voimalla. Se aiheuttaa tunteellisia maanjäristyksiä.
Tanssijat kouristelevat kaaottisesti tilassa. Se aiheuttaa tunteellisia maanjäristyksiä.
Tanssijat irvistelevät ja liikkuvat eläimellisesti. Se aiheuttaa tunteellisia maanjäristyksiä.

Harpun ääni nostattaa tilaan vaihtoehtoisten tunnekokemuksien äänien säikeitä ja värähtelyä. Harpisti Katri Tikka käyttää laajennettuja tekniikoita, kuten kielien soittamista pitsinauhalla, kutsuakseen soittimesta kuuluviin kimmeltäviä ja läkähdyttäviä äänenvärejä.

Yksilötanssijat muistuttavat commedia dell'arte -perinteen koomisia ja stereotyyppisiä hahmoja, koska jokainen heistä kuvaa ruumiillaan ennen kaikkea tiettyä tunnetilaa. 

Tanssijoita yksilöinä tarkastellessa huomio kiinnittyi siihen, että he olivat kaikki valkoisia. Joukkoa kuvatessa tämän on täytynyt olla tietoisesti valittu ihmisryhmä, joihin huumori suuntautuu.

Esityksen dramaturgia kokonaisuutena eteni jännitteisesti. Poikkeuksellisen kokonaisuudesta teki se, että esityksessä keskityttiin niin voimakkaasti tunteiden fyysiseen purkamiseen. Väkivaltaisuuden tai vakavuuden sijaan tanssijat ilmaisevat lempeän humoristisesti, miltä ihmiset näyttävät tunteidensa vallassa.

Teksti: Aurora Ala-Hakula

Aurora Ala-Hakula / Kuva: Taneli Viljanen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Kuva: Taneli Viljanen

Aurora Ala-Hakula (1985) on esseisti ja väitöskirjatutkija, jota kiehtovat taiteen ja luonnon kohtaamiset.