Leikki ja sen muutosvoima

- nostetaan ensimmäiseksi sisällöllinen kissa pöydälle: miksi halusit esitykseen mukaan lapsiesiintyjiä? Kyse ei kuitenkaan ole ensisijaisesti lapsiyleisöille suunnatusta teoksesta.

PLAY on tanssiteos erityisesti leikistä ja sen voimasta. Leikkiä käsitellään tässä itseisarvoisena toimintana. Lähtökohtana on ollut tarkastella leikkiä lasten kautta ja heidän kanssaan. Ajattelen, että lapset ovat leikin asiantuntijoita. Lapset ovat tulleet mukaan teokseen siis erityisesti sisällöllisistä syistä. Tässä tapauksessa leikkiä ei ole mielestäni ollut mielekästä käsitellä ilman lapsia. Alunperin ajatuksena oli työstää esitystä lasten kanssa siten, että he ovat mukana suunnittelemassa sitä ja pian ajatus lapsista myös esiintyjinä tuntui luontevalta.

Olen pohtinut myös paljon sitä, miten lapsi ja hänen osallisuutensa nähdään tänä päivänä. Miten aikuisina kuulisimme ja näkisimme lasten ajatuksia ja maailmoja siten, että voisimme pysähtyä niiden äärelle ja oppia. Lapsilla on valtaa osoittaa asioita ja tehdä päätöksiä vuorovaikutuksen ja toiminnan, mm. leikin kautta. Se kuitenkin vaatii aikuiselta oman valtansa ymmärtämistä sekä avautumista kohti lasta, se voi olla saman aikaisesti hyvin rikas ja haavoittuva paikka.

Ajattelen, että lapset ovat valmiita ja kokonaisia juuri nyt, sen ikäisenä kuin ovat, niine kokemuksineen ja taitoineen, joita heillä tällä hetkellä on. Tällä tavoin pyrin suhtautumaan lapsiin myös näyttämöllä; valmiina tässä hetkessä, toimijoina oman asiantuntijuutensa kautta.

- millä tavalla olette työskennelleet lapsi-aikuisryhmän kanssa? Mitä harjoituksissa tapahtuu?

Aloitimme aikuisten kanssa työskentelyn vuosi jo sitten. Lapset valittiin avoimen haun kautta helmikuussa. Viime keväänä työskentelimme lasten kanssa viikoittain ja kesällä pidimme intensiivijakson. Nyt syyskaudella harjoituksia on aikuisten ja lasten kanssa säännöllisesti.

Harjoituksissa olemme alusta asti leikkineet ja tanssineet kaikkien työryhmän jäsenten voimin. Lähtökohtana ovat voineet olla yksinkertaiset liikkeelliset harjoitteet, joista jotkut alkavat elää omaa elämäänsä uusien sääntöjen ja innostuksen myötä, toiset taas hiipuvat pois. Olemme myös työskennelleet omien henkilökohtaisten maailmojemme ja liikkeen parissa.

Ne leikit ja tehtävät, jotka ovat jääneet eloon ja joihin halutaan yhä uudelleen palata, tuntuvat päätyvän myös osaksi esitystä. Tällä tavoin näiden lasten ja samalla myös koko ryhmän aikuisten halut, valta ja toiminta ohjaavat myös esityksen sisältöjä. Olemme halunneet esitykseen mukaan niitä asioita, jotka tuntuvat kiinnostavilta ja joissa leikki on läsnä. 

- millaisia teemoja ja sisältöjä esityksestä on alkanut nousta esiin? Esim. onko esitys ottanut joitain odottamattomia suuntia kun vertaat nykytilannetta alkuperäisiin suunnitelmiisi?

Leikin teema on rikas. Eikä se tyhjene yhteen tanssiesitykseen. Omat käsitykseni leikistä ja leikillisyydestä ovat laajentuneet työskentelyprosessin myötä. Tärkein oivallus lienee ymmärrys leikistä koko elämää lävistävänä elementtinä. Leikki ei olekaan pelkästään niitä tiettyjä leikkejä tai pelejä, joita leikimme vaan leikki ja leikillisyys on myös asenne; kiinnostus kaikesta ympärillä olevasta, avoimuus ja iättömyys. Leikkimme syntyy vuorovaikutuksesta, jossa yhteiset säännöt voivat tarvittaessa muuttua. Esiin nousevat neuvottelemisen, kuuntelemisen ja kokeilemisen praktiikat.

Myös näkökulmani vallan teemaan on muuttunut siitä kun aloitimme. Ymmärrän nyt, että valtaa on monenlaatuista, myös kuuntelevaa, rakentavaa, intuitiivasta, ja vallan mukana seuraa vastuu. Lasten valta tässä teoksessa on ollut ylitsevuotavaista, intensiivistä ja hyvää. Se on vaatinut minulta aikuisena vastuuta; oman vallan purkamista, rajojen uudelleen vetämistä, avautumista leikillisyyteen ja todellista pyrkimystä ymmärtää lapsen maailmaa. Teos on alkanut elää omaa elämäänsä ja juuri nyt on kiinnostavaa yrittää ymmärtää miten sen leikillisyys voisi pysyä elossa myös näyttämöllä.  

Alkuperäisessä suunnitelmassani ajattelin, että kysyisimme lapsilta mielipiteitä ja he päättäisivät keskustelun kautta millaista esitystä he haluavat tehdä. Työskentelyn edetessä huomasin, että tämä päättäminen tapahtuukin intuitiivisesti toiminnan kautta. Minun tehtävänäni oli asettua tähän toiminnan ja leikin kenttään pelkän keskustelun sijasta. Lasten päätökset siitä, mitä asioita esitykseen tuli mukaan, syntyivät käytännössä heidän kiinnostuksensa kautta. Ne leikit, elementit ja maailmat, jotka sytyttivät ja joita haluttiin tehdä useasti, ovat päätyneet esitykseen. Minun ja meidän aikuisten tuli olla auki näille kiinnostuksen kohteille ja tunnistaa ne.

Olen pyrkinyt seuraamaan lasten halua ja yhdessä heidän kanssaan olen työstänyt heidän materiaaliaan kohti esitystä. Olen myös pitänyt kiinni omasta taiteilijuudestani, koreografin praktiikastani ja asiantuntijuudestani esityksen suhteen. On ollut tärkeää huomata, että lapset käyttävät valtaa seuraamalla vääjäämättä kiinnostustaaan, he osaavat erittäin hyvin vastata niihin kysymyksiin, joista heillä on kokemusta ja tietoa. Lapsille ja meille aikuisille on ensin pitänyt löytyä yhteinen käsitys leikistä ja yhteistoiminnasta. Vasta sen jälkeen olen voinut lähteä rakentamaan teosta.

- mitä tulemme näkemään näyttämöllä?

Ainakin kosketusta, katseita, hyppyjä, konttaamista, valintoja, neuvottelua, pukemista, suunnittelua, kiipeämistä, ryömimistä, sääntöjä ja niiden purkamista, tanssia, karttoja, kankaita, jalkoja, käsiä, sydämiä, hiuksia, polvia, varpaita, selkiä ja suita. Ja myös leikkiä joka alkaa, katkeaa, kehkeytyy, rakentuu, loppuu, muuntuu, vie mukanaan, katoaa, palaa ja pelaa omalla logiikallaan.

Virva Talosen ja työryhmän PLAY nähdään Zodiak Stagella 16.11.–2.12.