Okulaari-teksteissä Niko Hallikainen kirjoittaa Zodiakin ensi-illoista.
Kuva: Uwa Iduozee
Ima Iduozee on ylistetty ja palkittu tanssija, joka tunnetaan parhaiten Tero Saarinen Companyn modernistisista liike-esityksistä ja koreografi Sonya Lindforsin poliittisista nykytanssiteoksista. Näiden praktiikoiden välisyydestä käsin Iduozee luo toisen oman koreografiansa The Body of Workin, jossa hän neuvottelee koreografista tekijyyttään. Iduozee tuntuu purkavan viehätystään esteettisen liikespektaakkelin ja kokeilevasti hajoilevien esitysrakenteiden muotoihin.
Teos on liikkeellinen tutkielma, joka inspiroituu kirjallisuudesta. Sooloteoksen näyttämöhahmo on Oliver Sachsin psyykepopulistisesta novellikokoelmasta poimittu tapauskertomus, joka kärsii muistisairaudesta ja keksii puheella aina uusia sepitettyjä identiteettejä itselleen. Iduozee on siirtynyt ilmaisemaan ajatteluaan myös verbaalisesti. Iduozee irtaantuu soolossaan Sachsista siten, että esityksen rakentuessa alkuperäinen kertomus tuntuu enää etäisen tarpeettomalta.
Teos ilmaisee uskollisuuttaan Sachsin kertomuksen teemoille myös rakenteessaan, joka hyppelehtii, kertaa ikään kuin turhaan ja jumittaa paikoin sekavana. Esityksen rakenne tekeytyy dementoituneeksi. Valot ja äänet virtaavat sinne jäsentelemättömästi kuin aistiharhat, jotka toistuvien alkushokkien jälkeen yksinkertaisesti hyväksyy.
Iduozee tanssii oman sekavamieliseksi luodun koreografiansa taitavasti. Paikoin hän jopa näyttää turhautuvan hahmonsa kerronnan puolesta ja kohtelee ruumistaan kuin hajoilevaa elektroniikkaa, kärsimättömän vihalla. Iduozeen tanssin roolia korostaa teoksen alku ja lopetus, jotka kehystävät tarinan erillisyyttä Iduozeen näyttämöllä: hän ryhtyy tekemiseensä ja päättää sen vahvasti omana itsenään. The Body of Work toimii tosiaan vahvimmin, kun sitä lukee omana tarinanaan, ei kertauksena Sachsin kerronnasta.
Iduozee on vitaalisti ja virtuoottisesti ilmaiseva keho, joka kertoo The Body of Workissa sairaan hahmon tarinaa yhtä tempaavasti ja viihdyttävästi kuin Sachsin novellikin. Teatteri koneistona on obsessoitunut näihin sairaskertomuksiin – elinvoimaisen tervehenkisten kehojen kertomina. Iduozeen esityksessä yhdistyy hyvin perustavanlaatuinen kaksinainen kiintymyksemme sairaiden kehojen sielunelämään ja elinvoimaisten kehojen toimijuuden valtaan.
The Body of Workin ydin on tanssijan liikkeellisyys. Iduozeen ruumis todella on työtä ja taustaa ilmentävä ruumis, jonka liike ja liikkeelliset impulssit ovat niin omiaan ja voimakkaan hetkellisiä, että ne pyyhkäisevät parhaimmillaan kokonaisia taustatekijöitä pois näyttämöltä. Teos tavoittaa paikoin niin absoluuttisia liikkeen hetkiä, ettei näyttämöllä näe muuta kuin Iduozeen tanssin.
Niko Hallikainen