Zodiakin kevätkauden viimeinen ensi-ilta on Hanna Ahdin ja Kid Kokon Theoria. Kysyimme Hannalta muutamia kysymyksiä teoksen taustoista.
- Tämä on teidän ensimmäinen taiteellinen yhteistyönne. Miten se sai alkunsa?
Teos on saanut alkunsa halusta tutustua pikkuhiljaa. Muistaakseni me tavattiin ekaa kertaa vuonna 2022 kun Kid tuli katsomaan Anna Mustosen ja Marianna Henrikssonin teosta Eros, jossa mä esiinnyin. Ensi-illassa me juteltiin hetki, oltiin discossa, mä pidin Kidiä sormesta kiinni. Sitten kesällä 23 me kirjoiteltiin. Alkoi syntyä idea teoksesta. Jos alkais tehdä jotain yhdessä. käveltiin. Tavattiin rendezvous’lla. Kohdattiin, puhuttiin, kosketettiin. Oli tosi spesiaalia tehdä teosta sillä tavalla, tutustumalla ja ajattelemalla yhdessä. Koska meillä molemmilla oli henkilökohtaiset apurahat ja rendezvous mahdollisti harjoitustilan, meni vuosi ennen kuin edes puhuttiin tuotannosta tai yritettiin muotoilla teosesittelytekstiä hakemuksia varten.
Kohtaamisesta ja tutustumisesta, kohtaamisen tapahtumassa viipyilystä, alkoi syntyä esitys – monivuotinen duetto täydellisestä tuesta.
- Kertokaa vähän prosessista?
Ollaan työskennelty pitkän ajan kuluessa, ensin kaksistaan tutustuen jonka jälkeen kutsuttiin mukaan dramaturgi Emil Santtu Uuttu. Musiikintekijä Alsa Ojala, skenografi Kiia Beilinson, valosuunnittelija Meri Ekola ja pukusuunnittelija Hanne Jurmu kutsuttiin mukaan, kun ohjelmisto- ja tuotantopaikka Zodiakista varmistui. Ekat pari vuotta teosta harjoiteltiin rendezvous taiteilijayhteisön tilassa Vallillassa ja vuosina 2025-2026 myös Zodiakin studioissa.
Meidän tutustumisen ja Theorian ytimessä on alusta lähtien ollut toisen katsominen ja siks me haluttiin jakaa jo aikaisin meidän työskentelyä luonnosesitysten muodossa rendezvous’lla. Demojen esittäminen tuntui hyvältä menetelmältä saada tietoa esityksen ontologioista, siitä miten asettuu jatkumoihin ja siitä mihin se voisi vielä mennä, mihin meidän Theoria tähtää, minkälaista tilaa ja maailmaa se luo käytännössä. Koska prosessi on ollut pitkä, muisti ja muistamisesta kumpuavat merkitykset on ollu käsinkosketeltavalla tavalla läsnä. Zodiakilla nähdään kohtauksia jotka on syntynyt rendezvous’lla, esim. suostumuksen neuvottelemiseen liittyvä cruisailukohtaus toistuu vuonna 2026 samanlaisena kuin vuonna 2024.
- Miten teette päätöksiä?
Me ollaan pyritty luomaan pitkäjänteistä taiteellista käytäntöä, jossa dialogi työryhmän jäsenten kesken on keskeisessä roolissa, mutta jossa ohjaus on kuitenkin mun ja Kidin käsissä. Ajattelen, että tällainen työote tähtää paitsi selkeiden rajojen luomiseen myös joustavuuteen. Fluiditeetti on tuntunut tärkeeltä etenkin silloin kuin työryhmän kaikki jäsenet ovat kokoontuneet, on tuntunut tärkeältä luoda tilaa työryhmän taiteilijoiden näkemyksille. Sitä mun mielestä yhteistyö on…vuoroin vaikuttamista ja vaikuttumista.
Santtu tuli Theoriaan mukaan vuonna 2024 ja hänen läsnäolonsa rendezvous’lla, Zodiakin studiossa ja stagella on ollut tosi tärkeää. Meidän välinen keskustelu on dramaturgisten kysymysten lisäksi usein pyrkinyt jäsentämään duetossa tapahtuvia tekoja ja ruumiillisuuksia kohti laajempia merkityskenttiä, kontekstisidonnaisuuksia ja diskursiivisia ulottuvuuksia eli kohti kysymystä siitä minkälaista todellisuutta Theoria rakentaa maailmaan.
- Kertokaa työryhmästä
Theorian työryhmä on upea. Theoria on tämän kokoonpanon ensimmäinen yhteistyö, vaikka työryhmän jäsenet ovat tehneet eri kokoonpanoin yhdessä töitä ennenkin. Olemme halunneet koota työryhmän, jonka jäsenillä on vahvat omalakiset ajattelutavat ja visiot, mutta jotka ovat kiinnostuneita vaikuttumaan toistensa ajattelusta. Kanssataiteilijoiden ajattelusta vaikuttuminen tuntuu tämän työryhmän kohdalla etuoikeudelta. Oli esim. aika ainutlaatuista, että kun Alsa tuli ensimmäistä kertaa sävellystä varten improvisoimaan dueton harjoituksiin, löytyi heti jotain aivan just Theoriaa vaikkemme olleet käytännössä työskennelleet koskaan yhdessä.
- Miksi teoksen nimi on Theoria?
Teoksen nimi perustuu sanan theoria alkuperään, joka tarkoittaa katsomista, näkemistä ja pohdiskelua. Se viittaa sekä näkemiseen (thea) että jumalalliseen (theos). Teoksen keskiössä on työskentelyn alusta asti ollut toisen katsominen: katse ja toisen näkeminen on Theoriassa tapa rakentaa täydellistä tukea ja yhdessäolemista.
- Kutu-sana tuntuu olevan tällä hetkellä yllättävän ajankohtainen (vrt. esim.Taiteilijakollektiivi Kunstin kutuauto). Mikä siinä resonoi teille?
Lähestymällä Kutu-sanaa tekstianalyysin kautta on sen affektiivinen ulottuvuus kiinnostava. Sana luo tuntemusulottuvuuden, jossa oskilloi, värähtelee söpöys. Muistaakseni Kid on teosprosessin alusta asti puhunut Theoriasta jotenki silleen että se söpöin ja kuumin teos mikä on ikinä tehty…niin söpö ettei sitä edes voi kattoo vaik haluuki koko ajan kattoo.
Ehkä mulle siinä kutu-sanassa tiivistyy läheisyys, liike, lämpö ja kuumuus ja se sopii Theoriaan koska kuuma queer tanssi, kutuduetto. Kuteminen on yhtä näkyvää ku keväisin, Zodiakin näyttämölle muodostuu tunteiden jakamisen paikka, intiimi tila joka on samalla julkinen. Me ei Theoriassa haluta esittää tunteita vaan oikeasti tuntea. Tää teos on eletty ja sitä eletään stagellakin.
Mä en oikein osaa ottaa kantaa siihen miksi kutu-sana on pinnalla, samat sanat ja asiat ilmiintyy välillä samoihin aikoihin vaikka saman skenen työryhmät ei olisi tietoisia toistensa aikeista. Uima-altaat ja sohvat on ollu pinnalla…kai sitä vois ajatella niin että ne ovat arkisia ja tunnistettavia asioita ja tällä hetkellä käy joku veto tuoda yleisesti tunnistettavaa esitysteosten näyttämöille. Toisaalta rekvisiitta ja teatterin konventioiden näkyminen tanssissa ja esityksissä on jollain tavalla läsnä, ehkä vapaan kentän työryhmien kokoonpanoissa yhdistyy monelaisia kokemuspohjia ja menetelmissä matalahierarkkisuutta, joka sit luo konventioiden kohtaamista materian ja kuvallisuuden myötä tai jotain…tänä keväänä on nähty tanssin ja esitystaiteen konteksteissa jo kaksi sohvaa näyttämöllä ennen Theorian sohvaa.
Nää tällaset ilmiöt tuntuu teosprosessien näkökulmista käsin kytkeytymään aina johonkin “bubbling under” aaltoihin, jotka nousee pintaan jonkun tila-ajassa puhaltavan myötätuulen puhaltaessa. Ilmiötä vois halutessaan tarkastella vaikka nojautuen 2000-luvun felskiläiseen uusfenomenologiaan, jossa tunnistamisen tapahtuma on esteettisen kokemuksen kannalta tärkeä…ni sit vois varmaan päästä sen äärelle et mikä kutsuu huoneisiin ja arkeen, yleiseen ja populääriin.
- Mikä duetossa esityksellisenä elementtinä kiinnostaa teitä erityisesti?
Theorian kohdalla just tanssiduetto hahmottuu julkisena intiiminä tilana – tunteiden jakamisen paikkana, jossa tunteita ei esitetä vaan ne tunnetaan. Partnerointitekniikkaa tarkastellaan toisen huomioimisena ja kannatteluna, läheisyyden koreografiana, jossa kosketus ja nostot ovat emotionaalisesti latautuneita tekoja. Lähikontaktissa läsnäolevaan hellyyteen ja intiimiyyteen fokusoiminen on keskeistä Theorian koreografialle.Teoksessa affektiivisuus ymmärretään sosiaalisten emootioiden tiiviinä kudoksena – tuntutiloja luovana voimana, joka vahvistaa ja tuo näkyviin vuorovaikutteisuutta.
- Olette aivan alusta alkaen halunneet esitykseen väliajan. Miksi?
Tarkastelemme teoksessa muutosta ja toistoa. Näyttämötaiteissa väliaikaan liittyy paljon konventioita ja tiesimme, että olemme kiinnostuneita niistä. Tavallisesti väliaika tarjoaa kohtausvaihtoa suuremman mahdollisuuden muutokseen. Tässä teoksessa olemme kiinnostuneita siitä, miten toisto voi tuoda muutoksen näkyviin.
Toisinaan väliaika luo katsojalle uuden tienhaaran, eteisen tai kynnyksen. Haluanko jatkaa? Kai me haluammekin sitä. Tarjota vielä yhden mahdollisuuden suostua tai kieltäytyä teoksen maailmasta.