”Kulunut vuosi on ollut hyvin erikoinen ja haastava monin eri tavoin.” Zodiakin housekoreografi Sari Palmgren summaa kautensa viimeistä, poikkeuksellista vuotta tässä Päiväkirja-tekstissä.

Tanssitaiteilijafreelancer-elämäni on ollut melkoista myllerrystä ja epätietoisuutta jo parikymmentä vuotta, jotka olen toiminut tällä alalla. Olen tämän kaaoksen hyväksynyt ja kietonut osaksi työnkuvaa. Mutta korona on tuonut tälle jo lähtökohtaisesti rakennehauraalle tanssinkentälle aivan oman raskaan lisänsä.

Olen täyttänyt useita kyselyitä mm. ansionmenetyksistä. Niihin on hyvin vaikea vastata, koska oma työni syntyy eri mittaisista prosesseista, joista jotkut ovat hyvin pitkiä ja jotkut työt syntyvät matkan varrella nopeasti, erityisesti erilaisista kohtaamisista, joita nyt ei ole juurikaan tapahtunut. Oma lukunsa on myös töiden siirtelyn tuomat haasteet. Esityksiä ei tehdä yksin, vaan hyvin monen muun taiteilijan kanssa, joilla kaikilla on omat aikataulunsa ja omat siirtelyaikataulut. Se on aikamoinen aikataulujen verkosto, joka tästä syntyy.

Olen melko kyllästynyt ”katutaiteilijuus ja digiloikka” -ehdotuksiin/kommentteihin, vaikka kumpaakin on toki tehty. Työprosessit ovat itselläni hyvin pitkiä, ja mietin millaiseen tilaan mikäkin teos tulee ja millaiselle yleisölle ja miksi. Lisäksi teoksia tehdään yhdessä usean ihmisen kanssa, työryhmänä, ja siitä pitää myös saada palkkaa. Kaikki suunnitelmat eivät toisin sanoen hetkessä käänny kadulla tai netissä tehtäväksi, eikä niiden pidäkään.

Olen myös huomannut konkreettisesti kuinka paljon energiaa saan työskentelystä yhdessä työryhmän kanssa. Niin kuin monet ovat varmasti kokeneet, yksin kotona zoomeissa roikkuminen ei ole ollenkaan sama asia kuin jakaa sama tila muiden ihmisten energioiden ja liikkeen kanssa.
 

Joy Riot -esityskuva. Kuvassa Krista-Julia Arppo
Joy Riot, kuva: Uupi Tirronen. Kuvassa: Kaisa Nieminen (selin), Krista-Julia Arppo.


Kaikesta huolimatta olen myös saanut tehdä kuluneena vuonna taidetta erilaisin tavoin. Olen Zodiakilla pitänyt Vuosikurssi-työpajaa, tehnyt Joy Riot -esityksen, Aidatut unelmat Take Away -kuunnelmakävelyn sekä valmistellut Utopia (empatiasta) -esitystä.

Joy Riot sai ensi-iltansa Stoassa lokakuussa 2020, ja se olikin mahtava energinen täyttymys sekä meille tekijöille että palautteen perusteella myös yleisölle. Sen tekeminen oli ihanan raikas tuulahdus kesken ankeaa korona-arkea.

Aidatut unelmat Take Away -kuunnelmakävely on ollut jo jonkin aikaa tekeillä ja ajatuksissa, ja nyt korona-aika toi mahdollisuuden toteuttaa se yhteistyössä äänisuunnittelija Esa Mattilan kanssa Sivuaskel-festivaalille helmikuussa 2021. Kuunnelma saa vielä varmasti uuden esityskauden, joten jos missasit tämän helmikuussa, niin vielä on mahdollisuus kuulla ja kokea se!

Viimeinen esitykseni Zodiakin housekoreografina, Utopia (empatiasta), siirtyi keväältä lokakuun loppuun. Hotel Katajanokka (entinen Katajanokan vankila) antaa upeat puitteet tälle rakenteeltaan erilaiselle monitaiteelliselle esitykselle. Mukana on myös mahtava illallispaketti, joka kannattaa sisällyttää iltaan. Utopiaa tuntuu olevan jo se, jos pääsemme esittämään Utopia (empatiasta) yleisölle syksyllä.

Suuret kiitokset koko Zodiakin henkilökunnalle tuesta ja avusta näinä vuosina! Jatketaan kohti valoisampia aikoja.

Sari Palmgren

 

Utopia (empatiasta) -esityksen ennakkokuva.
Utopia (empatiasta), kuva: Uupi Tirronen. Kuvassa: Jukka Peltola (vas.), Lotta Suomi, Sari Palmgren, Janne Masalin.