Tiia Kasurisen sooloteos I'm not entirely here (cybersad) saa ensi-iltansa Zodiak Stagella to 24.9. Kysyimme Tiialta teoksen taustoista ja teemoista.

Kerrotko mistä idea teokseen syntyi?

Olen aina ollut niin sanottu Internetin lapsi! Kasvoin sosiaalisen median eri muotojen parissa nuoresta asti: nettiyhteisöt olivat luonnollinen ja jopa tärkeä osa elämääni jo varhaisteininä. Aloitin Internet-matkani Suomi24:n keskustelupalstoilla ja Habbo Hotel -verkkoyhteisössä; sittemmin olen ollut osa suurinta osaa tunnetuista sosiaalisen median alustoista. Internet on tärkeä osa identiteettiäni ja luova leikkikenttä, joka parhaimmillaan inspiroi, kouluttaa, yhdistää ja rohkaisee.

Kiinnostun siitä, kuinka ihmiset luovat itseään ja identiteettiään sosiaalisessa mediassa. Kuvia, estetiikkaa ja tekstejä kuratoimalla voi muovata identiteettiä mieleisekseen: muovaamisen voi tehdä helpommin kuin arkielämässä, sillä jokaista hetkeä ei julkaista. Joskus ihmisten Internet- ja jokapäiväinen identiteetti ovat lähellä toisiaan, joskus niissä on paljonkin eroja; selvää kuitenkin on, että ne vaikuttavat toisiinsa. Internet kutsuu eri lokeroihin ja ryhmittymiin, jotka vaikuttavat ruudun ulkopuoliseen elämään ja valintoihin!

I’m not entirely here (cybersad) peilaa aikaa, jossa asioita tehdään sosiaalisen median rohkaisemana, tunteita käsitellään meemien (kuva/video + teksti liitetty hauskalla tai samaistuttavalla tavalla) avulla ja valokuvauksellisuus on kaikki kaikessa. Esityksessä esiintyvä hahmo on rakennelma vaikutteista, jotka näyttäytyvät algoritmieni kautta.

Tiia Kasurinen

Millaisia havaintoja sinulla on tähän mennessä syntynyt prosessin aikana siitä, miten kyberkeho ja näyttämö kohtaavat?

Kyberkeho ja näyttämö eivät kohtaa ongelmattomasti! Pysähtynyt tila (valokuva) ja kineettinen tila (näyttämö) eivät ole luonnollinen yhdistelmä; myöskään hallittu ja täydellisyyttä hipova some-identiteetti sekä inhimillinen, väsyvä ja virheille altis esiintyjä eivät kohtaa. Kitka kuitenkin kiinnostaa, ja molempien maailmojen on tehtävä kompromisseja.

Yksi teoksen inspiraatioista on ajatus elävästä valokuvasta: rakennan hahmon liikkumista valokuvien pohjalta. Inspiroidun erityisesti naisten ja naisoletettujen julkaisemista omakuvista, joiden asentoja imitoin: Internetissä ja selfie-kulttuurin keskiössä vallitsee tunnistettava kehollisuus, jossa toistuvat tietyt kurvikkuutta, naisellisuutta ja jopa voimakkuutta/itsevarmuutta korostavat asennot. Etsin usein toistuvien asentojen välille reittejä.

Olen tutkinut valokuvien lisäksi Internetin liikkuvaa kehollisuutta: TikTok -sovelluksen tanssivideot ja lip sync -videot ovat tärkeä inspiraatio teoksessa! Sen enempää en tosin paljasta niistä vielä.

Esitysten yhteydessä järjestetään myös keskustelutilaisuus teemalla Nainen internetissä. Ehdotus keskustelun teemaksi tuli sinulta. Millaisia kysymyksiä tai näkökulmia aiot nostaa keskustelussa esiin?

Esityksen ja prosessin edetessä huomasin, että erilaisten Internet-identiteettien meressä olen erityisen kiinnostunut naisten ja naisoletettujen tavoista olla sosiaalisessa mediassa - luultavasti, koska peilaan omaa kokemustani heihin. Suureksi kiinnostuksen kohteeksi nousivat hyperfeminiiniset performanssit ja somessa trendaava “Kardashian-estetiikka”, eli isot huulet, pitkät hiuslisäkkeet, vahva meikki ja äärimmilleen viety kurvikkuus. Esityksessä nähtävä kyberkeho on vahvasti vaikuttunut tästä estetiikasta.

Naiskeho on aina ollut – ja on yhä – seksualisoitu ja esineellistetty, ja usein mediassa jonkun toisen kuvaamana ja kuratoimana. Mitä tapahtuu ajassa, kun naiset/naisoletetut saavat itse päättää, miten he näyttäytyvät kameran edessä - ja jopa ottavat kuvat itse? Alusvaateselfiet, rohkeat kehollisuudet ja anteeksipyytelemättömyys puhuttelevat minua.

Olen innoissani siitä, että taiteilija Taika Mannila liittyy keskustelutilaisuuteen: hänen projektinsa #whatagirlfeelz ja tyttömäisten asioiden juhlistaminen inspiroivat minua. Katsomme samoja teemoja eri kulmasta ja taiteenlajista käsin.

Näen naisten/naisoletettujen rohkean ja jopa rajoja ylittävän Internet-olemisen ja kehoperformanssin historiaan nivoutuvana vapautumisreaktiona. Äärimmäiset kehollisuudet ja omakuvien viljely herättävät vahvoja tunteita puoleen ja toiseen, eikä tätäkään teosta katsoessa herää välttämättä vain positiivisia tunteita. En malta odottaa, että pääsen keskustelemaan niistä! Keskustelutilaisuuden nimestä “Nainen Internetissä” huolimatta haluan muistuttaa, että kaikki estetiikkaa toteuttavat, kokevat ja peilaavat henkilöt eivät ole naisia, eikä heidän missään nimessä tarvitse olla.