Haastattelussa Eros-teoksen esiintyjistä sopraano Tuuli Lindeberg ja tanssija Eleni Pierides.

Zodiakin ohjelmistossa saa lokakuussa ensi-iltansa cembalisti Marianna Henrikssonin ja koreografi Anna Mustosen uusi yhteisteos Eros. Varhaisbarokin musiikkia ja uutta tanssia yhdistävässä teoksessa esiintyy niin laulajia, soittajia kuin tanssijoitakin. Kysyimme työryhmään kuuluvilta sopraano Tuuli Lindebergiltä ja tanssija Eleni Pieridesiltä muutamia kysymyksiä teoksesta ja työskentelystä monitaiteellisessa työryhmässä.

 

K: Te olitte molemmat mukana myös vuonna 2018 esitetyssä Mariannan ja Annan edellisessä teoksessa Maria-vesperissä, jossa syntyneitä ajatuksia ja tapoja työskennellä Eros omalla tavallaan syventää. Mikä siinä prosessissa löytynyt asia on ollut teille itsellenne merkityksellisin oman taiteellisen työnne kannalta?

Tuuli: Itselleni on jäänyt Maria-vesperistä erityisen lämpimästi resonoimaan muisto ilosta ja luottamuksesta, jotka muodostuivat työryhmän keskuudessa harjoitusperiodin aikana. Kehollinen ja tanssillinen lähtökohta ja työskentelytavat Maria-vesperissä antoivat syvän kokemuksen laulamisen kehollisuudesta ja yhteisestä näyttämöenergiasta. Yhtyelaulu, missä kukin laulaja laulaa yksin omaa stemmaansa, on herkkä ja hauras luottamuslaji, jota Maria-vesper -työryhmän kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri kannatteli ja ruokki harvinaisella tavalla. Muistan myös, miten produktion musisoinnissa löydettiin erityisen hyvä yhteinen flow-tila ja sanaton viestintä.
Maria-vesperin jälkeen huomaan tulleeni työssäni entistäkin tietoisemmaksi esittämisen retoriikasta, hyväksyvän katseen merkityksestä, laulamisen kehollisuudesta ja musisoinnin ilosta.

Eleni: Tätä mukana pitämääni löytynyttä asiaa tuntuu olevan hankala pukea sanoiksi. Teen havainnon, että menen kysymyksen johdattelemana ajatuksissani ja tuntemuksissani takaisin johonkin itselleni tunnistettavaan, lämpöiseen ja turvalliseen olotilaan, jota prosessi minulle edustaa. Tunnistan erityisen sillan työryhmämme tulkitsemaan vanhaan musiikkiin ja tanssiessa syvän yhteyden teoksen kanssaolijoihin. Yksi merkityksellinen asia oman taiteellisen työni kannalta on ollut mahdollisuus saada todistaa (vaihtoehtoisia) metodeja, joiden avulla ison ryhmän kanssa niin sanottua suurteosta voi luoda. Anna ja Manna ohjaavat ryhmää hyvin mallikkaasti ja työntekijöitään huomioiden. Mahdollista tuntua vaikkapa tuotannon paineista ei niinkään tuoda taiteelliseen työn tilaan.
 

K: Mikä on teidän mielestänne olennaisin ero Mariannan ja Annan tavassa yhdistää tanssia ja musiikkia, kun sitä vertaa esittävän taiteen traditioihin? Erityisesti laulajan ja tanssija-esiintyjän näkökulmasta katsottuna?

Tuuli: Muusikot ja laulajat on koulutettu tarkkailemaan ja hiomaan jokseenkin loputtomasti soivaa lopputulosta ja teknistä pintatasoa. Ajankäytöltään tehokkaiksi optimoiduissa musiikkiproduktioissa esittäminen voi joskus yksipuolistua laskelmoiduksi ja ulkokohtaiseksi, varman päälle suorittamiseksi. Annan ja Mariannan työskentelyssä pidän kovasti “ei-esittävästä” ja sisältäpäin kehollisuudesta ammentavasta lähtökohdasta, missä ollaan hyvin herkkiä aistimaan yksilöllisiä ja intuitiivisia ilmaisun impulsseja. Tutkailulle, kokeilemiselle ja ihmettelylle annetaan aikaa, mitä tarvitaan, jotta voimme antautua rohkeina ja hauraina musiikin, intuition ja kehon vietäviksi.

On valtavan hienoa olla mukana kokemassa, miten musiikki, laulu ja tanssi organisoituvat ajassa yhdeksi kokonaisuudeksi - soittaminen ja laulaminen ovat myös tanssia ja tanssiminen musiikkia. Nähdäkseni tällainen kokonaisvaltainen lähtökohta on kansainvälisestikin katsottuna täysin poikkeuksellinen.

Eleni: Työskentelyssä on tähän saakka ollut jokin yksi, selkeä lähtökohta tanssin ja musiikin suhteeseen. Eroksessa lähtökohtana on kurkotus - kurkotus kohti, johonkin, ehkä toiseen, ja tämä kurkotus ei koskaan oikein saavu määränpäähänsä, täyty. Musiikissa ja tanssissa peilaamme yhtäläisyyksiä kurkotusten kaariin, tutkailemme niin sanotun dissonanssin (kurotus) ja konsonanssin (hellitys) yhteyttä. Tämä, yksi lähtökohta, täyttää kokonaisia harjoituspäiviä. Suhteesta musiikkiin tulee erityisen tarkka ja myötäeletty - emme välttämättä laske tahteja tai sovita askeleita musiikkifraaseihin, vaan soljumme kappaleesta toiseen, oppien nuoteista soitetun tai lauletun musiikin siten, kuin se on kehossamme.
 

K: Jos teidän pitäisi nimetä yksi syy miksi ihmisten pitäisi nähdä ja kokea Eros, mikä se olisi?

Tuuli: Uskon, että Eros-produktiosta on tulossa sekä tekijöille että kokijoille harvinaislaatuinen, moniaistinen ja kokonaisvaltainen kokemus niin järjen, tunteiden kuin kehon tasolla. Mikä voisi olla mahtavampaa?

Eleni: Eros on musiikiltaan harvinainen ja tanssillisesti ainutlaatuinen esittävän taiteen tuotanto, koko maailman mittakaavalla.

Eros Tanssin talon Erkko-salissa 6.–13.10.2022.